Lupa tehdä toisin

Kuopion virastotalolla järjestettiin runsas kuukausi sitten kuulemistilaisuus Kuopion kaupungin kehitysvammahuollon muutoksista. Valtuustosali oli ääriään myöten täynnä ja osan kuulijoista piti mennä eteistiloihin kuuntelemaan asiallisesti valmistettua kolmenkymmenenkolmen dian diasulkeista. Mitä sieltä jäi kuulijoille evääksi? Maailman onnellisemmalle kansalle ominainen hymy oli hävinnyt viimeistään väen poistuessa salista. Väki oli järkyttynyt kuulemastaan! Joku kysyi, mihin kaupunki käyttää Vaalijalalta saamansa palautuksen, 292 000 euroa.

Esitys alkoi toteamuksella, että hyvässäkin kaupungissa menojen kasvua on hillittävä. Paisuneet investoinnit ovat osasyy, verokertymän pienenemisen lisäksi, kaupungin kuluvan vuoden 13 miljoonan alijäämään. Kaupungin talous on pahasti kuralla ja myös jatkossa.

Palveluja kuopiolaisille olisi järjestettävä kuluvana vuonna miljardin euron edestä. Vanhus- ja vammaispalveluiden osuus siitä on noin 150 miljoonaa euroa. Juuri näitä euroja käsiteltiin kuulemistilaisuudessa kaupungin strategiassa olevaan iskulauseeseen ”lupa tehdä toisin” nojautuen. Erikoista esitetyissä säästökohteissa oli se, että mitään ei tehty toisin vaan samalla tavalla kuin naapurikunnissa ja kaupungeissa oli tehty.

Lopputuloksena oli se, että vain lakisääteiset, subjektiiviset palvelut jäivät voimaan. Esimerkkinä tästä oli vammaisten perheille tärkeän kehitysvammaneuvolan kohtalo. Se oli jo lopetettu Jyväskylässä ja nyt se lopetettiin myös Kuopissa. Nyt tiedämme, että kehitysvammaneuvolan lopettamispäätös peruttiin Jyväskylässä. Kuopio teki tässä tapauksessa toisin. Kehitysvammaiset kuuluvat Kuopiossa tavanomaisten terveyspalveluiden piiriin, joka tarkoittaa sitä, että peruskoulutettu terveyskeskuslääkäri antaa muiden muassa lausuntoja vaikeavammaisen kuntoutuksesta. Onko hän siihen pätevä? Miten käy monivammaisen kuntoutuksen? Kela kun hylkää kuntoutusanomuksen, niin kuntoutuskustannus siirtyy kaupungin kontolle.

Kehitysvammaisten päivätoimintaa on myös supistettu. Yt-neuvottelujen tuloksena henkilökuntaa on irtisanottu ja päivätoiminnan tuntikehystä on pienenetty muutamaan tuntiin. Tämä johtaa siihen, että omaishoitajat eivät voi mennä töihin ja pahimmillaan he väsyvät raskaan hoitotaakan alle. Se johtaa kehitysvammaisen joutumiseen monin kerroin kalliimpaan laitoshoitoon. Voisiko Omaishoitajaliitto viedä avunhuutoa eteenpäin?

Olisiko muutenkin pitänyt tehdä toisin. Olisiko säätöjä pitänyt hakea muualta kuin nipistämällä niiltä, jotka kykenevät puolustamaan itseään kaikista heikoimmin. Supistamista kaipaa kaupungin suuruudenhullut investoinnit, varsinkin kun tietoon on tullut tiedot kaupungin väestökehityksestä. Luvut ovat synkemmät kuin osattiin odottaa. On syytä pienentää investointeja esimerkiksi Savilahden alueeseen ja satamaan. Kaupunki voisi tosissaan ottaa käyttöön iskulauseensa: lupa tehdä toisin

Kirjoittaja on kuopiolainen dosentti.