Luther-säätiö kasvaa kansankirkon kustannuksella

Pastori Kalle Väätäinen on tyytyväinen, että säätiölle löytyi isommat tilat Kuopion keskustasta. ”Sunnuntaiaamujen jumalanpalveluksiimme ovat kaikki tervetulleita.”

Säätiön ja evankelis-luterilaisen kirkon suhde on ollut jännitteinen. Piispat ovat olleet valmiimpia vuokraamaan tiloja muslimeille kuin luterilaiselle säätiölle.

Luther-säätiö, uudelta nimeltään Suomen evankelisluterialinen lähetyshiippakunta, on koko toimintansa ajan herättänyt runsaasti keskustelua. Säätiön toiminta alkoi Suomessa 1990-luvun lopulla, protestina kansankirkon maallistumiselle. Säätiö ei muun muassa tunnusta naispappeutta, vaan korostaa Raamatun periaatteiden noudattamista.
Hiippakunta ei tosin itse koe olevansa protestiliike.
– Tavoitteemme ei ole tuoda mitään uutta, vaan päinvastoin pysymme sitkeästi perinteisessä luterilaisessa opissa, hiippakunnan kuopiolaispastori Kalle Väätäinen huomauttaa.

Uudet tilat keskustasta

Lähetyshiippakunta kasvaa parhaillaan voimakkaasti ympäri Suomea. Kuopiossa toiminta on laajentunut niin paljon, että hiippakunta joutui etsimään isommat tilat.
– Olimme aiemmin vuokralla Adventtikirkon tiloissa, mutta siellä kaikille ei enää riittänyt jumalanpalveluksissa penkkejä. Myös lasten pyhäkouluissa tilat loppuivat kesken, Väätäinen kertoo.
Uudet tilat löytyivät keskustasta, kun Kauppakadulla sijaitseva Pelastusarmeija otti hiippakunnan vuokralaisekseen. Ensimmäinen jumalanpalvelus uusissa tiloissa pidettiin viime sunnuntaina.

Toistasataa aktiivia

Kun Väätäinen aloitti pastorina Kuopiossa vuonna 2007, hiippakunnan jumalanpalveluksissa kävi reilu 20 ihmistä. Nyt aktiivisia kirkossakävijöitä on toistasataa. Sen sijaan virallisia jäseniä hiippakunnalla on Kuopiossa vain seitsemisenkymmentä.
– Meille jäsenmäärä ei ole merkittävä, vaan se, paljonko ihmisiä käy kirkossa. Emme velvoita ketään liittymään jäseneksemme. Luterilaisen seurakuntakäsityksen mukaan seurakunta ei tarkoita rekisteröityjä jäseniä, vaan heitä, jotka käyvät aktiivisesti kirkossa.
Lähetyshiippakunnan ideologiaan kuuluu yhteisöllisyys. Jos aktiivikävijöiden määrä nousee kahteensataan henkeen, perustetaan Kuopion alueelle toinen seurakunta.
– Yhteisöllisyys voi toteutua vain, jos ihmisiä ei ole liian paljon. Itsekin pyrin tuntemaan kaikki seurakuntalaiset henkilökohtaisesti.

Säätiöstä hiippakunta

Vuonna 2013 Luther-säätiön nimi muuttui Suomen evankelisluterialiseksi lähetyshiippakunnaksi. Säätiö on nykyään enää taustalla vaikuttava tukijärjestö.
– Muutos tehtiin, koska toiminta alkoi laajentua niin paljon, että piti luoda hiippakuntarakenne. Emme halua rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, sillä jäsenemme eivät silloin voisi olla samaan aikaan jäseninä kansankirkossa. Emme halua sulkea jäseniltämme mahdollisuutta kuulua myös kansankirkkoon, vaikka hengellisessä mielessä olemmekin kirkko, Väätäinen sanoo.

Jännitteinen suhde

Kansankirkon ja lähestyshiippakunnan suhde on koko hiippakunnan historian ajan ollut jännitteinen. Kansankirkko ei muun muassa suostu vuokraamaan tiloja lähetyshiippakunnalle. Siksi hiippakunta on ympäri Suomea vuokralla muiden kristillisten yhteisöjen tiloissa.
Kirkon  linjaus on herättänyt ihmetystä, sillä vuosi sitten Helsingin piispa Irja Askola esitti Helsingin Sanomissa, että kirkko voisi tarjota tiloja jopa islamilaisiin kokoontumisiin. Myös Kuopion entinen piispa Wille Riekkinen oli aikoinaan valmis antamaan tiloja mieluummin muslimeille kuin Luther-säätiölle (Yle 10.8.2011).
Myös Kuopion nykyinen  piispa Jari Jolkkonen on säätiön suhteen pidättyväisellä linjalla.
– Kunnioitan säätiön piirissä toimivia vakaumuksellisia kristittyjä. Mutta koska säätiön suhde kirkkoon on tällä hetkellä epäselvä, pidän parempana, että tässä tilanteessa seurakunnat pidättyvät vuokramaasta tiloja, Jolkkonen toteaa Kaupunkilehdelle.

”En kanna kaunaa”

Väätäisen mielestä on erikoista, ettei kirkko suostu vuokraamaan tiloja lähetyshiippakunnalle, jonka jäsenistä suuri osa on myös evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä ja kirkollisveron maksajia.
Väätäinen kuitenkin korostaa, ettei hänellä ole henkilökohtaista kaunaa kansankirkon linjauksesta.
– Jokaisella kirkkokunnalla on vapaus tehdä tiloillaan mitä haluaa. Meidän linjaamme ei kuulu omistaa kirkkorakennuksia, sillä rakennusten omistaminen on kallista. Haluamme rakennusten sijaan sijoittaa rahat ihmisiin, Väätäinen sanoo.