Marja nimettiin lapsena ”Pykeröksi”

Omien vanhempien ja lähipiirin ajatukset lapsesta ovat merkittävästi hänen minäkuvaansa määrittäviä. Kuvituskuva: Päivi Tuovinen

Sukulaiset arvostelivat kuopiolaisen Marjan ulkonäköä koko hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan.

Kun kuopiolainen Marja (nimi muutettu) oli vielä pieni tyttö, hän ja hänen sisaruksensa saivat sukulaistädeiltä lahjaksi pyyhkeet. Muille sisaruksille pyyhkeisiin oli kirjailtu heidän etunimensä. Marjan pyyhkeessä luki sen sijaa ”Pykerö”.
– En itse muista tapahtunutta, mutta vanhempani ovat kertoneet, että nimi tuli siitä kun olin ”pyöreä” lapsi, Marja kertoo.

”Pykerö-pyyhe” ei ollut ainut kerta kun sukulaiset huomauttelivat Marjan painosta. Lapsena alkanut arvostelu jatkui aina aikuisikään saakka. Marja yritti esimerkiksi teini-ikäisenä laihduttaa sukulaisten mieliksi, mutta hän ei ollut silloinkaan riittävän hyvä, vaikka terveydenhoitaja kielsi laihduttamisen, koska Marjan kehitys häiriintyi ja muun muassa kuukautiset jäivät kokonaan pois. Ruumiinrakenteensa vuoksi hän ei ollut koskaan yhtä hoikka kuin siskonsa, joten sanomista riitti aina. Oikeasti Marja oli keskikokoinen lapsi.
– Muistan kuinka jatkuva morkkaaminen hävetti ja nolotti. Joskus laitoin vastaankin, mutta vastustus oli niin rankka, että oli helpompaa kun vaikenin ja pakenin.

Nyt aikuisena ja itsekin äitinä Marja on tajunnut, kuinka koko iän jatkunut ulkonäön morkkaaminen lopulta aiheutti hänen uupumuksensa ja ylisuorittamisen.
– Olen pikkuhiljaa tajunnut miksi suoritan, miksi minulla on aina ollut kiire ja minun pitää mukamas tehdä sitä ja tätä. Olen hakenut sillä vain hyväksyntää ja halunnut näyttää, että olen arvostettava kun saan paljon aikaan.

Marja hän on käytännössä katkaissut välinsä ikäviin sukulaisiin ja päättänyt, ettei muilla ole oikeutta sanoa, kuinka hän elää elämäänsä ja miltä hän näyttää. Kommentit painosta ovat silti syvällä selkärangassa.
– Saatan vieläkin itse ottaa kokoni ja painoni esille jo ennen, kuin kukaan muu ehtii siitä mainita tai vaikka ei olisi mainitsemassakaan. Teen sen siksi, ettei kukaan ehtisi pilkata minua ensin ja pyydän ikään kuin jo etukäteen anteeksi kokoani. Olen kuitenkin myöhemmin tajunnut, että nämä sukulaiset purkivat vain omaa pahaa oloaan ja huonoa itsetuntoaan minuun.

Psykologi ja psykoterapeutti sekä Coronaria Tietotaidon aluepäällikkö Pirkko Hänninen sanoo, ettei ole ihan sama miten vanhemmat ja lähipiiri puhuvat lapselle. Omien vanhempien ja lähipiirin ajatukset lapsesta ovat merkittävästi hänen minäkuvaansa määrittäviä.
– On äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat viestivät lapsen olevan heidän silmissään viehättävä, kaunis ja rakastettava sellaisena kun hän on. Se pitää myös ilmaista. Sen myötä lapselle kehittyy keskimäärin myönteinen minäkuva ja halu pitää itsestään huolta myös fyysisesti.

Hännisen mukaan tämä voi olla vanhemmille vaativaa, jos heidän oma ihanteensa siitä, millaisia meidän pitäisi olla, poikkeaa siitä, millainen lapsi on.
– Esimerkiksi jos vanhemmat ovat itse urheilullisia, mutta lapsi ei, niin voi olla haastavaa löytää näitä tunteita lasta kohtaan. Sitä pitäisi kuitenkin harjoitella, että miten lapsen ärsyttävyyden tai sen, että hän on erilainen voisi kääntää rakastettavuudeksi ja hyväksynnäksi lasta kohtaan. Siihen voi päästä tutkimalla oman mielen sisältöä ja mitä siellä liikkuu.

Hyvää tarkoittavat, mutta huonosti muotoillut sanat muun muassa lapsen ulkonäöstä saattavat haavoittaa lasta syvästi ja vääristää hänen minäkuvaansa loppuelämäksi. Hänninen muistuttaa, ettei lapsi osaa poimia vanhemman myönteistä ajatusta taustalta, vaan mieleen jäävät kielteiset kommentit.
– Jos viestintä on kovin kielteistä, niin sillä on yleensä aika haavoittavat seuraukset. Minäkuva voi sen myötä kehittyä hyvin kielteiseksi ja vääristyneeksi. Siinä on paljon työstettävää.

Anna kasvurauha

  • Lapsella on oikeus nauttia elämästään juuri sellaisena kuin hän on.
  • Lapsen paino on aikuisten asia, ei lapsen.
  • Lapsen keho on aina hieno, sitä ei pidä arvostella.
  • Ollaan esimerkkinä lapselle, suhtaudutaan arvostavasti omaan kehoomme.
  • Puhutaan kaikenlaisista kehoista positiivisesti.
  • Terve ruokasuhde ei sisällä lapsen palkitsemista tai rankaisemista ruualla.
  • Lähde: Vaakakapina

Tutki omaa mieltä

Psykologi ja psykoterapeutti Pirkko Hänninen sanoo psykologiassa paljon puhuttavan siitä, kuinka vanhempien pitäisi tavoittaa, se mitä lapsen mielessä tapahtuu. Jos vanhemmat tavoittavat sen, he voivat rakentaa yhdistelmän siitä, miten ihana ja rakastettava lapsi on ja mitä he toivoisivat hänen toiminnassaan olevan toisella tavalla.
– Eli esimerkiksi sen, että lapsi suostuu karkkipäivään. Jos vanhemmat haluavat, että lapsi asettuu vanhempien ohjaukseen esimerkiksi syömisessä, niin lapsen ja vanhempien välisen suhteen täytyy olla kunnossa. Muuten lapsi ei siihen asetu. Olennaista tässäkin kaikessa on, kuinka vanhemmat tiedostavat, mitä heidän omassa mielessään tapahtuu.