Markku Uhlbäck on loistava ajankäytön suunnittelussa

Kun kukaan ei näe, Markku Uhlbäck pukeutuu pieruverkkareihin. Kuva: Jesse Karjalainen

Jatka lausetta: Markku Uhlbäck

Olen virkeimmilläni… päikkäreiden jälkeen. Päikkärit kuuluvat osaksi arkeani, jos aikatauluni sen mahdollistaa. Tuohon uuteen ”virtapiikkilähteeseeni” en välttämättä tarvitse kuin puoli tuntia, jonka jälkeen olen taas kuin uusi ihminen.

Olen loistava… ajankäyttöni suunnittelussa. Elän hyvin kiireistä elämää tehden sekä luokanopettajan että laulajan työtä. Tästä syystä olen joutunut rytmittämään päiviäni usein kellontarkasti eläen kalenteriarkea.

Suurin asia jonka olen oppinut elämäni aikana… on, että ihminen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Keskity niihin ihmisiin ja asioihin, jotka tuovat sinulle mielihyvää, rauhaa ja tasapainoa, ja karsi niistä, jotka ovat energiasyöppöjä. Onnellisuus muodostuu loppujen lopuksi hyvin pienistä arjen asioista.

Kymmenen vuoden päästä olen… pisteessä, jossa voin katsoa taaksepäin ylpeänä ja taputtaa itseäni olalle, että olen saavuttanut elämässäni paljon. Tehnyt elämästäni itseni näköisen. Siinä samaisessa pisteessä toivon kuitenkin näkeväni edessäni asioita, joita haluan vielä saavuttaa ja toteuttaa. Perustan elämäni paljolti unelmille, joita kohti määrätietoisesti kuljen. Siinä on onnellisuuteeni avain.

Koen loukkaavana… kenen tahansa kohdalla, jos ihmisestä tehdään olettamuksia tai päätelmiä ilman, että ihmistä todellisuudessa kunnolla tunnetaan. Usein pinnan alta voi löytyä, jotain aivan uskomattoman upeaa.

Jännitän… esiintymisiäni edelleen. Nykyään jännitys ei ole kuitenkaan musertava tai alle polkeva voima, vaan saan siitä valtavasti voimaa ja varmuutta, että olen kuulijoilleni läsnä.

Joskus tuntuu, että… käyn ylikierroksilla. Teen niin paljon töitä, että vapaapäivinäkin mietin, miten käyttäisin aikani tehokkaimmin. Tällöin on tärkeää muistuttaa itseäni siitä, että tänään et tee yhtään mitään: annat aikaa unelle, levolle ja itsellesi. Minun on tarkkailtava itseäni jatkuvasti, etten polta kynttilää huomaamatta molemmista päistä loppuun kiireen keskellä.

Inhoan luonteessani… sitä, että elän välillä niin äärilaitatunteilla. Koen asiat suuresti, ja varsinkin ikävien tunnetilojen kohtaaminen on tällöin välillä raskasta. Ehkä siitä osa on myös taitelijan sielunelämää. Vuodet ovat onneksi tasoittaneet minua ja elämänkokemus on antanut perspektiiviä asioihin.

Salainen taitoni on… kovaääninen kielellä loksuttelu sekä tekoröyhtäykset. Näistä on ollut paljon hyötyä etenkin musiikkiteatteriproduktioissa.

Kun kukaan ei näe… pukeudun pieruverkkareihin, kasvatan pienen sängen ja annan hiusteni olla pystyssä. Esiintyvänä taitelijana haluaa nousta lavalle huoliteltuna. Tämän vastapainona on vapauttavaa mennä kotiin maalle tai ystävien kanssa mökille, jossa voi olla rennosti ja muistuttaa lähinnä metsänpeikkoa.

Jos saisin yhden toiveen, toivoisin… maailmanrauhaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta sodat, vainot ja valtataistelut vievät ihmisiä ja kansakuntaa eri suuntiin. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun ihmiset kunnioittaisivat enemmän toisiaan ja jokainen saisi olla sellainen kuin on. Sivistysyhteiskunnassa voidaan olla eri mieltä asioista ilman, että tarvitsee pelätä jatkuvasti henkensä puolesta.

Kuopiossa rakastan… sen sykettä. Kuopio on minulle riittävän iso kaupunki, josta löytyvät palvelut, harrastukset ja ajanviettomahdollisuudet läheltä. Toisaalta se ei ole minulle myöskään liian iso kaupunki, joka sekin voisi alkaa minua ahdistaa liikenne- ja ihmispaljoudellaan. Lisäksi ihmiset ovat sangen lupsakoita.

Haluaisin matkustaa… Islantiin. Olen matkustellut paljon elämäni aikana ympäri maailman, mutta jostain syystä jotkut unelmakohteeni ovat jääneet vielä odottamaan vierailuani. Islannin kiehtova luonto ja maaperä, muinaistarut sekä tiivis yhteenkasvanut kansa kiehtovat suuresti.

Noloa myöntää… mutta kun ajan usein yksin pitkiä keikkamatkoja autollani, laulan suureen ääneen ja tulkitsen suurieleisesti auton ratissa. Välillä huomaan tekeväni tätä liikennevaloissa, jolloin viereisen autoilijan kanssa tulee kiusallisia tilanteita. Pitkät ajotmatkat ovat parasta ajan hyötykäyttöä laulutreenaamisen osalta.

Paras lapsuudenmuistoni… liittyy mummooni. Vanhempani rakensivat isäni lapsuudenkodin, mummolan, viereen omakotitalon ollessasi 5-vuotias. Mummosta tuli minulle tärkeä osa elämääni, pienen pojan hyvä ystävä. Mummo avasi pellolle latua nuorelle kilpahiihtäjänalulle tämän koulupäivän aikana, valmisti toiveestani minulle usein makkarakeittoa, teki kanssani metsäretkiä sekä seurasi tarkkaavaisesti kanssani televisiosta Kauniita ja rohkeita sekä Gladiaattoreita. Mummoni poismeno vuonna 2004 oli minulle kova paikka, joka hiipii ajoittain vieläkin mieleeni.

Haluaisin oppia… soittamaan pianoa. Minun musiikilliset lahjani huomattiin jo pikkupoikana ja minua houkuteltiin pianotunneille. Kieltäydyin, koska halusin urheilla. Nyt myöhemmin tuo on jäänyt harmittamaan, sillä nykyisissä ammateissani pianolla olisi tärkeä paikka. Saisin toteuttaa itseäni myös musiikintekijänä. Koskaanhan ei ole toki liian myöhäistä, mutta aika vaan tahtoo olla kortilla. Myös kielet kiinnostavat.

Tunnen vastustamatonta halua… juuri nyt tarttua Andre Agassista kertovaan urheilijaelämänkertakirjaan. Olen aloittanut tuon lukemisen muutama viikko sitten jääden koukkuun, mutta keikkakiireiden vuoksi olen joutunut pitämään pientä taukoa. Nyt otan tuon haltuun! Sain myös tällä viikolla opeteltavakseni uuden plarin tulevan kesän musiikkiteatteriprojektiin Maitolavan Madonnoihin, jossa kanssani esiintyvät Meiju Suvas, Jonna Ortju ja Teijo Lindström. Odotan kovasti pääseväni opettelemaan tuon käsikirjoituksen repliikkeejä ja lauluja.

Jos löytäisin maasta kaksikymppisen… yrittäisin löytää sen hukkaajan. Näin itseasiassa kävi pari viikkoa sitten etelän kiertueellamme.

Hyvä ystävä on… rinnallakulkijasi, vaikka mitä tapahtuisi. Arvostan ystävyydessä luotettavuutta, rehellisyyttä ja suoruutta. Ystävän seurassa voit purkaa tuskaisimmat mielenkipusi ja toisaalta nauraa itsesi kipeäksi. Ystävyyteen kuuluu lojaalisuuden ja empaattisuuden lisäksi mahdollisuus olla täysin eriävääkin mieltä, ja silti ystävyys on ja säilyy.

Et ehkä koskaan olisi uskonut, mutta… olen voittanut nuorten Suomen mestaruuden (Hopeasompa-kilpailut) maastohiihdon viestissä. Noina aikoina treenasin samoissa harjoitteluryhmissä muun muassa maailmanmestareiden Matti Heikkinen ja Kaisa Mäkäräinen kanssa. Lisäksi olen pelannut kilpatasolla pesäpalloa. Urheilu on jäänyt osaksi elämääni, vaikka kilpaurheilu on jäänyt.

En olisi ikinä uskonut… muutama vuosi takaperin, että olisin tätä nykyä ammattilaulaja. Elin 30 vuotta elämästäni välttäen viimeiseen asti tilanteita, joissa olisin joutunut laulamaan muiden ihmisten kuullen. Sattumien kautta päädyin kuitenkin kerran laulamaan Kainuun Tangolaulun taitokilpailuun, ja ymmärsin, että itseasiassa tästä, laulamisesta, olen aina haaveillut. Voitin tuon kilpailun, mutta ennen kaikkea tajusin, että se, mitä olen aina eniten pelännyt, onkin ollut salainen nautinnonlähteeni, jos vaan joku päivä rohkenisin.

Minut saa liikuttumaan… kun näen oppilaani ylittävän itsensä ja riemun heidän silmissään. Lisäksi huomaan herkitystäväni usein, kun lähden ajamaan kotia kohti keikkani jälkeen, ja silloin sitä on sellaisessa äärettömässä kiitollisuuden tilassa, että saa laulaa, ja että sillä on kuulijat.

Osoitan tunteeni… halaamalla. Olen kasvanut perheessä, jossa on aina halattu. Myös pienet oppilaat hakevat opettajansa huomiota usein halaamalla. Osoitan kiitollisuuteeni myös kuuntelijoilleni keikkojen jälkeen halauksin. Minulle halaaminen on aina ollut luontaista.

Voisin syödä pelkästään… jäätelöä. Voisin luopua mistä tahansa muista herkuista, mutta jäätelölle olen aina ollut perso. Suklaanougat kinuskikastikkeella on paheeni. Joskus kaupassa joudun kävelemään kädet silmillä jäätelöhyllyn ohi, etten sorru sitä ostamaan.

En voi sietää… itsekkyyttä. Olen huomannut, että yhteistyöllä saadaan paljon enemmän aikaan millä tahansa elämänalueella kuin omaan napaan tuijottamisella. Koen olevani reilu ja lojaali tyyppi ja ajattelevani myös muita niin työtehtävissäni kuin muissa ihmissuhteissani, ja varmaan senkin vuoksi olen varsin pidetty tyyppi. Myöskään ylenkatsomista en siedä. Ihmiset arvottavat välillä toisiaan mitä ihmeellisimmillä verukkeilla.

Minulla on pakkomielle… liikkumiseen. Jos vaikkapa flunssan takia joudun pitämään pari päivää taukoa liikunnasta, tunnen korvanvälini hajoavan. Urheilun avulla saan puhdistettua sekä kehoa että mieltä. Treenin jälkeinen fiilis on euforinen. Fiilis treenin jälkeen on poikkeuksetta parempi kuin ennen treeniä.

Ihailen… vanhempiani. He ovat hyväsydämisiä, aitoja ja välittäviä ihmisiä. He ovat tukeneet minua aina kaikissa elämänvaiheissani, olleet puolellani. Musiikkimaailmassa ihailen Jippua, jonka herkät tulkinnat ovat puhutelleet minua jo kohta 15 vuoden ajan. Hänen äänessään ja tavassaan välittää tunne tulkinnoillaan on jotain taianomaisen koskettavaa. Olen myös käynyt paljon hänen keikoillaan.

Mottoni on… että kaikella on elämässä tarkoituksensa, ja että asiat tapahtuvat juuri siten kuin on tarkoitettu. Montakin kertaa olen jäänyt asioiden tapahtumahetkellä miettimään, miksi kävi näin, mutta vastaukset ovat löytyneet sitten myöhemmin elämänvirrasta.

Kotini paras puoli… on sen kompaktius; kaikki yhdelle ihmiselle tarpeellinen löytyy alle 40 neliössä. Lisäksi arvostan sen loistavaa sijaintia Kuopion ytimen läheisyydessä.

  • Sarjassa tunnetut kuopiolaiset jatkavat heille etukäteen annettuja lauseenalkuja.

Markku Uhlbäck

  • Ammatti: laulaja-luokanopettaja
  • Perhe: vanhemmat ja isoveli, noin muutoin itsekseen viihtyvä.
  • Harrastukset: monipuolinen lähes päivittäinen liikkuminen (juoksu, hiihto, rulla- ja retkiluistelu sekä sali), matkustelu (sekä ranta- että kaupunkikohteet), lukeminen (erityisesti elämänkerralliset ja tositapahtumiin perustuvat kirjat), hyvien sarjojen ja elokuvien katsominen (erityisesti dokumentaariset ja tositapahtumiin perustuvat sarjat ja elokuvat) sekä ystävien ja läheisten kanssa ajan viettäminen