Medikalisaatiolle iskettävä luu kurkkuun

Hallitsemattomana medikalisaatio tekee lopulta kaikista sairaita.

Medikalisaatio tarkoittaa lääketieteellistymistä, lääketieteen laajenemista aiemmin lääketieteeseen kuulumattomiin asioihin. Medikalisaatio ilmenee arkisten asioiden ja murheiden vänkäämisenä lääketieteellisiksi ongelmiksi. Kaikkeen etsitään ratkaisua terveydenhuollosta ja lääketieteestä, erityisesti pillereistä. Siis ongelmiin, joita lääkinnällä ei voida ratkaista. Yhä vähäpätöisemmät oireet, vaivat ja sairaudet nähdään vakavina ja tautien riskit sairauksina. Sairaiden lukumäärää liioitellaan. Osaa medikalisaatiosta kutsutaan sairauksien kaupusteluksi ja tautitehtailuksi. Lääkefirmat markkinoivat lääkkeiden lisäksi keksimiään sairauksia. Sairauden rajaa hämärretään ja vyörytetään mielivaltaisesti alaspäin terveempien suuntaan markkinoiden kasvattamiseksi. Näpit irti terveistä!

Kun joku asia on medikalisoitu, paluuta ei yleensä ole. Medikalisaatiolla on pääasiassa kielteisiä vaikutuksia. Lääkärin etiikka -kirjassa jo vuonna 2005 todettiin: ”Turha medikalisaatio on jatkuvasti kasvavien terveysmenojen taustalla, ilman terveyshyötyjä”. Medikalisaatiokehityksen päässä häämöttää pharmageddon, sysimusta maailma, jossa lääkkeet ja muut hoidot tuottavat haittoja hyötyjä enemmän.

Englanninkielisessä kirjallisuudessa medikalisaatiosta käytetään nykyisin käsitettä ”too much medicine” (liikalääketiede) eli toiminta, jonka hyödyt ovat vähäiset tai haitat hyötyjä suuremmat. Medikalisaatioon liitetään myös ylitutkiminen (hyödyttömät lääketieteelliset testit, seulonnat ja terveystarkastukset), ylidiagnostiikka (sairauden tai riskin tunnistaminen, joka ei olisi aiheuttanut oireita) sekä ylihoito (potilaan hoitamista hyödyttömillä toimilla).

Medikalisaatiokritiikki alkoi ensimmäisenä Yhdysvalloissa yli puoli vuosisataa sitten. Medikalisaatiota pidettiin vain jenkkien kotkotuksena, joka ei Suomeen rantautuisi. Toisin kävi. Medikalisaatio oli yksi keskeisistä tutkimus– ja opetusteemoistani koko yliopistouran ajan. Lisäksi olen kirjoittanut siitä artikkeleita, kolumneja ja kirjoja itse sekä työkavereiden kanssa. Toimintani leimattiin ”oman pesän likaamiseksi” terveysyliopistossa.

Lääkäriliitto ryhdistäytyi lopulta. Se julkaisi Medikalisaatiotyöryhmän loppuraportin medikalisaation hillintäkeinoineen. Ja julisti medikalisaation rajoittamisen yhdeksi liiton kärkihankkeeksi vuonna 2020. Lääkärit ovat medikalisaation ja sen haittojen vähentämisessä avainasemassa. Julkisessa terveydenhuollossa taloudelliset realiteetit, esimerkiksi väestön ikääntymisen seurauksena, luovat paineita toiminnan vaikuttavuudesta kiinni pitämiseen yhä tiukemmin. Siitä hyötyvät oikeasti sairaat. Bisneslääkintä elää medikalisaatiosta. Maksavat potilaskuluttajat takaavat, että ei ole pulaa lääkärin etiikan romukoppaan heittävistä lääkäreistä, näistä kauppiaiksi ryhtyneistä lääketehtaiden lisensiaateista, tyyliin ”mitä laitetaan”. Medikalisaatio kukoistaa bisneslääkinnässä jatkossakin.

Kirjoittaja on Kuopiossa asuva päivystävä dosentti.