Mikko on käynyt kaksi kertaa lähellä kuolemaa

Mikko Lankinen tapaa kavereitaan pyörätallissa enemmän kuin kodissaan. Kuva: Ismo Vornanen

Mikko Lankinen täyttää 60 vuotta. ”Kun on nähnyt elämän rajallisuuden, alkaa kunnioittaa jokaista tervettä päivää.”

Kaupunginvaltuutettu Mikko Lankista haukkuvat Männistön kaverit ”senaattoriksi”. Tämä pyöräilevä fysioterapeutti on toiminut työsuojelunvaltuutetun, politiikan ja tilanhallintapäällikön tehtävissä. Lankinen on veikeä huumorimies, mutta hän on joutunut pohtimaan vakavampia arvojaan, kun kuoleman uhka on muistuttanut elämän katovaisuudesta.

RAJALLISUUDEN kokemus uudistaa sisäisesti, elvyttää kiitollisuuden tunteen ja saa erottamaan tärkeät asiat pikkuseikoista. Ensimmäisen kerran hengenlähtö oli lähellä rekan nokkakolarissa.
Nuorena miehenä hän kulki seuramiehenä rekkakavereidensa kanssa ympäri Eurooppaa. Yhdellä reissulla Suomen puolella rekka ajautui nokkakolariin. Kuski loukkaantui pahasti. Lankinen itse havahtui romuna olleesta autosta, ryömi ulos omin voimin ja selvisi tärskystä ruhjevammoilla ja tikkauksilla. Ensimmäisen kerran hän tajusi silloin, miten ihmishenki on hauras ja mikä päivä tahansa voi olla viimeinen.

KUOLEMA kolkutteli toisen kerran Lankisen todellisuudessa. 13 vuotta sitten hänessä todettiin peräsuolen syöpä. Aluksi vakava sairaus ahdisti ja pelotti. Diagnoosi tuntui epäoikeudenmukaiselta. Olihan kyseessä mies, joka on syönyt terveellisesti ja urheillut koko ikänsä. Syöpää pahemmaksi osoittautui kuitenkin pelko syövän uusiutumisesta ja kuoleman riskistä.
– Tarkkailin itseäni joka päivä ja odotin merkkejä syövän uusiutumisesta. Kerran lääkärituttuni sanoi painavasti, että sinulla Mikko on kaksi vaihtoehtoa, joko stressaat itseäsi syövällä lopun elämäsi tai unohdat koko asian. Tajusin silloin, että pelko vain pahentaa ongelmia ja heikentää elämän laatua.

KUN Lankinen pääsi jälleen pyöränsä selkään ja hän alkoi ymmärtää, että sairastumisen voi nähdä opetuksena ja surullisesta kokemuksesta voi kasvaa voimavara. Hän alkoi nauttia jokaisesta hengenvedostaan ja tavallisesta arjestaan. Iän myötä kiitollisuuden kokemus on vain vahvistunut.
– Kun aamulla saa nousta terveenä ylös sängystä, hampaiden harjaamista alkaen voi nauttia päivän arkirutiineista. Hyvien kavereiden merkitys on vain kasvanut. Kavereiden kesken voi olla oma itsensä eikä oikea kaveruus häviä, vaikka asioista oltaisiin eri mieltä.

NYKYÄÄN Mikko on tullut siihen tulokseen, että jokin korkeampi voima ohjaa tapahtumien kulkua ja että kaikilla ikävilläkin asioilla on tarkoituksensa. Mikko kokee olevansa itsenäisempi kuin koskaan nuorempana eikä energiaa tarvitse tuhlata turhaan kilpailemiseen.

LANKINEN tunnistaa itsessään yhden ison paheen. Lankinen on huomannut olevansa sairaalloisen pedantti pienissäkin asioissa. Männistön pyörätallissa jokainen mutteri on omassa lokerossaan. Maasto- ja kilpapyörät ovat symmetrisesti telineissään ja pyörän varaosat on lajiteltu laatikoihin kuin kaupan hyllyssä. Vieläpä pyöräilyhenkiset lippalakit sojottavat virtaviivaisesti luotisuorassa rivistössä.
– Olen yrittänyt päästä irti pedanttisuudestani sen jälkeen kun olin menettää henkeni. Onhan se vähän kipeää, kun en hyväksy edes erivärisiä pyykkipoikia, kun laittelen pyykkejäni narulle, Mikko nauraa.

Mikko Lankinen täyttää 60 vuotta 12.5.

Tallissa filosofoidaan ja tavataan kavereita

Aikuisiässä pyöräilyyn hurahtanut Mikko Lankinen laskee ajaneensa Kuopiota pitkin ja poikin noin 100 000 kilomeriä. Pohjoisessa ilmasuunnassa hän ajaa rutiinilenkeillään Jälän ympäri ja etelässä käy kääntymässä Puutossalmen lossilla. Pitempi herkuttelulenkki kiertää Vehmersalmen mutkan, jolloin mittaa matkalle napsahtaa pyöreät sata kilometriä.
– Parhaina vuosina ajoin jopa 10 000 kilomeriä vuodessa. Talvella matka taittuu nastarenkailla ja kesällä kilpapyörällä tai hiekkateille sekä asfaltille soveltuvalla cyklocrossilla.
Ystävyyssuhteetkin hoituvat pyörätallissa. Tallissa Lankinen parantaa maailmaa ja puhuu pyöristä kavereidensa kanssa. Yhdessä vetolaatikossa on muutama keskiolut ja konjakkia, jos viikonlopun tarinakerhot vaativat jutun luistoainetta.
– Tässä tallissa on filosofoitu ystävien kanssa. Joskus viikonloppuna juhlistamme pitkiä keskusteluhetkiä nauttimalla drinkin tai keskioluen.

Lauantaina synsymäpäiviä viettävä Mikko pitää juhlansa pienessä kaveriporukassa. Hän sanoo juhlivansa kolmatta 20-vuotisjuhlaansa, ei 60-vuotispäiviään.
– Jotkut sanovat, että minulla on ikuinen puberteetti, mistä olen ylpeä. Tämänkertainen ”20-vuotisjuhlani” on opettanut kunnioittamaan perusarkea, johon ei tarvitse sen kummempia ylellisyyksiä tai edes rahaa.
Intohimoinen pyöräilymies antaa kavereilleen vinkkejä pyörän huoltoon ja joskus jopa korjaa tuttujensa pyöriä.
– Nämä tallin seinät voisivat kertoa monta tarinaa, jos osaisivat, sinkkuna elävä Lankinen toteaa.