Minna Karppinen: ”Olin koulussa melkoinen hikipinko”

Minna Karppinen vietti lapsuutensa Valkeisenlammen maisemissa. Kuvat: Karppisen albumi

Minä lapsena: Minna Karppinen, 51, kauppakeskusjohtaja Matkus Shopping Centerissa

”Synnyin Valkeisenlammen rannalle Raviradantielle. Lapsuuden leikkialueena oli koko Valkeisenlampi ja sen leikkipuistot, erityisesti Sairaalakadun päässä oleva ”Sienipuisto”, jonka kärpässienen muotoisesta karusellista sai huikeat vauhdit! Vauhtia sai myös talvisin korkeassa pulkkamäessä, joka oli talomme edessä – rajana oli nykyinen Alavanhovintie, oli siinä joku kapea rautakaidekin estämässä meitä lapsia päätymästä pulkalla suoraan ajotielle…

Lampi tarjosi talvisin lähiladut ja Niiralan koulun kentällä vierähti iltoja luistellen. Kesät vietimme mökillä Vehmersalmen Enonlahdessa isäni synnyinkodin läheisyydessä. Niistä kesistä jäi erityisesti mieleen kalastus, uiminen sekä marjastusreissut, jotka pikkutytöstä olivat enemmän työtä kuin hupia. Hassua, että silloin pelkäsin ukkosta kuollakseni – ne kun Suvaksen yli saapuessaan tuntuivat kestävän ikuisuuden. Nyt odotan niitä joka kesä vimmatusti!

Asuimme Raviradantiellä aina 11-vuotiaaksi asti, jolloin muutimme Keskuskentän viereen rakennettuihin uudistaloihin. Isäni kuoli pari vuotta myöhemmin ja jäin äidin kanssa kahden.

Lempiaineitani koulussa oli aina liikunta ja englanti. Olin urheiluhullu, aloitin satujumpasta, uin kilpaa, pelasin lentopalloa ja tein liikunnassa kaikkea mahdollista – sitä innostusta riitti ihan ammatiksi asti! Koulussa olin kaverini Maijan kanssa melkoinen hikipinko, kilpailimme ankarasti parhaan oppilaan tittelistä. Osasin lukea jo kouluun mennessäni, kiitos Aku Ankka, ja ensimmäinen vuosi tuntuikin vähän tylsältä muiden opetellessa vielä lukemaan. Olin kirjaston innokas asiakas jo ennen omaa kirjastokorttia! Aina löytyi kuitenkin rooli vähintään jouluevankeliumin lukijana. Ala-asteen olin Niiralassa, yläasteen ja lukion Klassikassa, jonne päädyin, kun valitsin latinan valinnaiskieleksi. Kerran ”Klassikko”, aina ”Klassikko”.

Lapsena ja teininäkin taisin olla aika tunnollinen ja kiltti. Räpätäti olen ollut aina ja savolainen suulaus oikein korostui, kun 18-vuotiaana pääsin onnellisten sattumusten kautta Rotary-vaihtarina Yhdysvaltoihin. Eikä puhe ole juuri tauonnut näihin päiviin.”