Minna Suuronen: ”Kissa antoi minun pukea sille nukenvaatteet päälle ja sain työntää sitä vaunuissa”

Pikku-Minna katselee juhlakampaustaan peilistä. Hiukset on oikein kihartimella laitettu. Kuva: Suurosen albumi

Minä lapsena: Minna Suuronen, 43, muotoilijayrittäjä

”Olen syntynyt Oulussa. Sieltä muutimme ensin Liminkaan ja sieltä taas Laukaaseen, jossa kävin ala-asteen. Perheeseeni kuuluu isoveli, äiti ja isä. Meillä on aina ollut toisi hyvät välit veljen kanssa. Kun muutimme useasti ja minä olin ujo, oli Vesa taas rohkea ja vauhdikas, ja piti minusta huolta.

Äiti kertoi, että ihan pienenä, aina päiväunien jälkeen, tyhjensin keittiöstä yhden kauhalaatikon ja menin sinne tyytyväisenä istumaan. Istuin siinä sekunnin ja sitten muihin hommiin. Olen kuulemma aina ollut aurinkoinen, mutta myös ujo, hiljainen ja herkkä. Tykkäsin olla itsekseni ja yleensä piirtelin; rakastin värikyniä ja pieniä vihkoja.

Olin myös periksiantamaton. Jos tahdoin istua jollekin nojatuolille, niin hikipäässä taistelin tuolin itselleni. Limingasta muistan sen, kun olin auton katolla ja kaveri paiskasi oven kiinni ja minun peukalo jäi sinne väliin. Se ei ole parantunut vieläkään.

Jo lapsena pidin vesisateesta, puin päälleni sadevaatteet ja kumpparit ja menin keräämään ränneistä tulevaa vettä saaveihin. Minulla oli tosi makeet kumpparit. Äiti kertoi, että kun sain ne, niin laitoin ne jakkaralle sängyn viereen, jotta näkisin ne heti ekana kun herään.

Laukaassa minulla oli lemmikkinä Topi-kissa, joka antoi minun pukea sille nukenvaatteet päälle ja sain työntää sitä nukenvaunuissa. Jo lapsena tykkäsin kiipeillä puissa ja uimisesta. Yleisurheilussa kuulantyöntö oli ykköslajini. Kavereiden kanssa pelattiin isolla porukalla joko nelimaalia, lamppusta, pusuhippaa tai hypittiin narulla.

Lempiaineita koulussa olivat kuvaamataito, käsityö ja liikunta. Mutta muuten peruskoulu ei ollut oikein minun juttu. Johtuu varmaan siitä, että en osannut lukea sujuvasti. Äiti tuumasi, että ei haittaa vaikka et kaikkea osaakaan, mutta olet varmasti joskus jossain parempi kuin kukaan muu. Äiti ja isä on aina tukenut ja kannustanut minua. Sain esimerkiksi rippilahjaksi saumurin, ja siihen aikaan se oli tosi iso juttu. Se on minulla vieläkin.

Tykkään Kuopiosta ja savolaisuudesta, vaikka äiti on pohjanmaalta ja isä lapista. Minä olen kai sitten pohjanmaalaislappilaissavolainen.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.