”Minulla oli paine olla hauska seuramies”

Anteron oli vaikea olla oma itsensä ihmisten seurassa masennuksensa takia.

Avun saaminen nosti lääkisopiskelija Anteron takaisin jaloilleen pitkän masennuskauden jälkeen.

Antero (nimi muutettu) opiskelee lääkäriksi Kuopiossa. Meneillään on kliininen vaihe, johon siirrytään ensimmäisen kahden vuoden prekliinisten opintojen jälkeen. Opinnot edistyvät hyvään tahtiin, kuten myös henkinen toipuminen. Antero hakeutui masennuksen vuoksi hoitoon kaksi ja puoli vuotta sitten.

ANTERON sairastumisen taustalla ei ole ollut poikkeuksellisen rankkoja elämänkokemuksia tai traumoja. Anterolla oli pitkäaikainen unelma lääkäriksi pääsemisestä. Kouluun pääsemisen viivästyttyä unelmasta alkoi muodostua paineita ja tyytymättömyyttä ruokkiva asia. Paikan jäätyä tavoittamattomiin Antero opiskeli pari vuotta toista alaa.
– Ennen masennukseni varsinaista laukeamista noin neljä vuotta sitten olin edeltävän syksyn ajan ollut mielialaltani melko maissa.

ANTERO sanoo, että mielialan laskuun vaikuttivat monet asiat: stressi, yleinen tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen, arkielämän muutokset, ikävät asiat perhesuhteissa.
– Olin lisäksi tyytymätön opiskelualaani, silloinen kämppäni oli epämiellyttävä ja kaverit huonoa seuraa. Ja omalta osaltaan itseeni vaikutti lapsuuden suorituspaineet. Minun olisi pitänyt päästä lääkäriksi, mutta en päässyt, Antero avaa.

ENNEN opiskelupaikan saamista ja Kuopioon muuttamista Antero havaitsi itsestään masennuksen oireita ja hakeutui YTHS:n psykologille. Psykologi tunnisti avuntarpeen ja suositteli Anterolle avun hakemista psykoterapiasta. Tästä kului kuitenkin kokonainen vuosi ennen kuin Antero hakeutui palveluiden piiriin.
– Voisin sanoa, että tein päätöksen vuoden liian myöhässä. Se vähän niin kuin jäi väliin oikeastaan siksi, että asia hävetti. Hävetti se ajatus, että joku näkisi minun kävelevän terapiapalveluihin. Asian koki jollain tapaa vieraaksi ennen kuin myönsin sen itselleni, Antero pohtii.
Antero pohtii, että myös täydellisyyden tavoittelu altistaa masentumiselle.
– Täytyisi miettiä, mihin on tyytyväinen itsensä kanssa. Ennemmin tyytyväinen kuin täydellinen.

ANTERON diagnoosi oli keskivaikea masennus ja sairautta hoidettiin mielialalääkkeillä ja psykoterapialla. Kokemus omasta voinnista ja omasta itsestä oli monella tavalla onneton. Sairaudesta seurasi yleistä väsymystä, keskittymiskyvyn huononemista ja asioiden murehtimista. Päiviä varjosti jatkuva ja selittämätön olo, että ”kaikki ei ole hyvin”. Käsillä oli samaan aikaan opintojen fuksivuosi: uusi kaupunki, uudet opinnot, uudet ihmiset.
– Jos on ihmisten seurassa poissaoleva eikä oma itsensä, he saattavat ihmetellä, että miksi käyttäytyy tällä tavalla. Se pahentaa oloa entisestään. Monesti myös jännitin muiden ihmisten seuraa, mutta joka kerta jälkikäteen totesin sen turhaksi.

OPINTOJEN ensimmäisenä kahtena vuonna Antero kävi usein opiskelijabileissä. Mukana oleminen oli korostetun tärkeää opintojen alkuvaiheessa kavereiden saamisen ja porukasta oman paikan löytämisen toivossa. Opiskelua Antero ei kokenut vaikeaksi, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen oli merkittävä stressin lähde.
– Opiskelijabileiden maailma on melko karu maailma. Oli kova paine olla hauska, sosiaalinen seuramies.

TÄNÄ päivänä tilanne on aurinkoisempi. Verratessa tämän päivän vointia pahimpiin aikoihin ero on Anteron sanoin kuin yöllä ja päivällä. Masennus on hoidon myötä lähes selätetty.
– Monet kokevat varmasti näitä samoja juttuja. Masennus ei ole harvinaista, mutta siitä ei puhuta paljoa. Tästä ei kannata kärsiä pitkään, vaan kannattaa hakea apua.

Antero vinkkaa:

  • Masennus on hoidettavissa, vaikka se ei välttämättä siltä tunnu.
  • Masennusta ei ole syytä hävetä.
  • Puhuminen auttaa, mieltä painavista asioista kannattaa kertoa jollekulle.
  • Toimettomana kotona oleminen ei paranna mielialaa.
  • On hyvä olla päivärytmi.

Moni nuori kärsii mielenterveysongelmista

Mielenterveyden ongelmat ovat yleisimpiä terveydellisiä ongelmia korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Mielenterveysongelmat ovat merkittävä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden riskitekijä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimus vuodelta 2017 kertoo, että vain 66 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee henkisen hyvinvointinsa hyväksi tai erittäin hyväksi.
Noin joka seitsemäs vastaajista koki päivittäin uniongelmia, jännittyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta tai muita psyykkisiä oireita.