”Mistä muualta saisin ruokaa?”

Kauppojen ruokalahjoitusten määrä on vähentynyt alennusmyyntien vuoksi. Kuva Inka Matilainen

Kuka on oikeutettu ruoka-apuun ja kuka ei? Kaupunkilehti haastatteli kahta leipäjonossa säännöllisesti käyvää henkilöä.

Torstaina puolen päivän aikaan ihmisiä alkaa kertyä Lapinlinnankadulle. He muodostavat jonon joka jatkuu lähes Tuomiokirkon portaille saakka. Jokainen heistä odottaa vuoronumeroa, jolla saa hakea evästä kotiin Kuopion Ruoka-avusta. Vuoroaan vartoo niin vanhuksia, työikäisiä aikuisia kuin nuoriakin. Jonossa seisovat myös 62-vuotias Maija ja 72-vuotias Anna (nimet muutettu).

MAIJA kertoo käyvänsä leipäjonossa, koska rahat menevät täysin lääkkeisiin, velkojen hoitoon ja asumiseen. Kaikkien maksujen jälkeen hänellä jää 50 euroa käyttörahaa kuussa.
– Sillä pitäisi selvitä. Jos Ruoka-apua ei olisi, en tiedä, mistä muualta saisin ruokaa. Nytkin jääkaappini on tyhjää täynnä. Teen täältä saamistani tarvikkeista ruokaa mahdollisimman moneksi päiväksi.

KUUSI vuotta sitten Maija sai aivoinfarktin, joka vei hänet työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänellä on menossa viimeinen vuosi velkajärjestelyissä.
– Olin jossain vaiheessa sellainen, että minulle tuli maniakausia, jolloin ostelin kauheasti kaikkea ja kun rahat loppuivat otin lainoja. Lopulta otin lisää lainoja maksaakseni aikaisemmat lainani. Meinasin jo hirttää itseni, mutta onneksi pääsin velkajärjestelyyn.

KAKSISUUNTAINEN mielialahäiriö on nyt hoidossa lääkkeillä, eikä maniakausia ole enää ollut. Sillä ja aivoinfarktilla on kuitenkin ollut suuri vaikutus hänen elämäänsä.
– Kuvittelin aina, että olen sellainen häslä, jonka on vain pakko touhottaa koko ajan jossakin. En osannut aavistaa, että kyse voisi olla mielisairaudesta. Kun tili tuli, se myös meni saman tien. Aivoinfarkti vaikuttaa elämääni vieläkin vaikka olenkin jo toipunut pahimmasta vaiheesta.

MYÖS Anna on erittäin kiitollinen Ruoka-avun olemassaolosta. Hän käy Ruoka-avussa, koska haluaa auttaa yksinhuoltajatytärtään, jolla on lukioikäinen poika. Anna haluaa panostaa erityisesti lapsenlapsensa tulevaisuuteen ja säästää rahaa, jotta voisi hankkia hänelle esimerkiksi välineitä opiskeluun kuten tietokoneen.
– Minulla on todella pieni eläke, mutta iloitsen, jos voin ostaa tyttärelleni ja lapsenlapselleni jotain tarpeellista.

ANNAA suututtaa joidenkin ihmisten puheet siitä, että ulkomaalaiset saisivat ruokakassin ilman jonotusta ja että jonossa etuiltaisiin.
– Kaikille käy joskus niin, ettei saa lappua. Ei siitä pidä suuttua, eikä se tarkoita, että joku menisi toisen ohi. Tämä Ruoka-apu on todella hyvin organisoitu ja kaikille tasapuolinen. Ja mikä parasta, ruoka ei mene roskiin.
Anna iloitsee erityisesti siitä, ettei Ruoka-avussa kysytä ihmisten taustoja. Hän muistuttaa, että jokaisella on syynsä seistä leipäjonossa.
– Syy voi olla mikä tahansa, ja se on jokaisen oma asia. Ei myöskään pidä hävetä sitä, jos joutuu käymään leipäjonossa.

MAIJA saa Annan kommentista kimmokkeen ja esittääkin julkisen toiveen siitä, etteivät ihmiset tuomitsisi leipäjonossa seisovia. Hän muistuttaa, että aina ihmisten ongelmat eivät ole vain itse aiheutettuja.
– Ihmiset, joilla on vähemmän vastoinkäymisiä saattavat ajatella, että ongelmat on itse aiheutettu. Voi olla sairautta tai muita vastoinkäymisiä elämässä, jotka johtavat leipäjonoon. Ei kukaan varmasti haluaisi käyttää ruoka-apua ellei olisi pakko.

Ruoka vähenee, asiakasmäärä kasvaa

Kuopion Ruoka-avun vapaaehtoistyöntekijä Harri Miettinen kertoo, että jaettavan ruoan määrä on vähentynyt vuoden alusta lähtien. Samaan aikaan avun tarvitsijoita on yhä enemmän ja Ruoka-avun lahjoitusruokaa käy viikoittain hakemassa yli 300 ihmistä. Suurin syy lahjoitusruoan vähenemiseen on kauppojen alennusmyynnit hävikin vähentämiseksi.
– Tämä on melko kestämätön yhtälö ja pahalta se tuntuu, kun joutuu joskus sanomaan, että ei ole. On tässä saanut mielikuvitusta käyttää kun ei voi itsekään leiväksi muuttua. Onneksi muutama uusi kauppa on saatu menetettyjen tilalle. Nyt meillä on noin lähemmäs 40 kauppaa, joista ruokaa haetaan.
Miettinen sanoo, että ihmisten kynnys tulla leipäjonoon on vuosien saatossa laskenut. Erityisesti nuorten määrä on kasvanut.
– Lapsiperheitä on myös jonkun verran. Enää ihmiset eivät häpeä tulla leipäjonoon jos on tarve. Pienituloisuus ja työttömyyshän se useimmiten ajaa leipäjonoon. Jaamme ruokaa maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin. Jos käy maanantaina niin ei voi käydä torstaina. Lauantaina voi.
Ruoka-avussa ei kysellä ihmisen taustoja tai elämäntilannetta. Miettinen sanoo, että varmasti jotkut käyttävät systeemiä hyväkseen vaikka avuntarvetta ei olisi. Suurimmalla osalla on kuitenkin hänen kokemuksensa mukaan oikeasti hätä.
– On tänne tultu ostoslistan kanssa luettelemaan, mitä halutaan ja mitä ei. Kyllä ne, joilla on oikeasti nälkä, ottavat kaiken mitä saavat nirsoilematta kiitoksella. Totta kai ymmärrämme, että ihmisillä on allergioita, mutta jos on vara valikoida, mikä kelpaa ja mikä ei, niin ei ehkä ole kovin suuri hätä.
Miettinen kertoo, että uutena juttuna kävijöille on tarjottu mahdollisuutta hankkia edullisesti hygieniapassi. Osa vapaaehtoisesta henkilökunnasta on myös hankkinut passin.
– Ajatuksena on, että se voisi edesauttaa asiakkaiden työnsaantia. Monessa ammatissa ja työssä kuitenkin tarvitaan hygieniapassia. Eli aluksi on luento aiheesta ja sen jälkeen pääsee samantien tekemään kokeen.