Mutta sehän on ilmaista

Monella meistä on olkaveli, josta pakinoitsija Immu niin monesti eri lehdissä on kertonut. Ei se sama, mutta ihan oma ja lähes näsäviisauteen asti älykäs. Minullakin on, tottakai. Taas kerran hän kulki rinnallani ja alkoi kyselemään, jotta tiedätkös Hetti sanoa, mikä on ilmaista tässä maailmassa?

Yritin olla hauska: en tiedä muuta ilmaista kuin juustopalan hiirenloukussa. Vanha vitsi, ystäväni ei siihen tarttunut, vaan jatkoi, jotta arvaapas, missä Pohjois-Savon kunnassa on sellainen järjestelmä, että kunnan virkamies, joka saa korkeata kuukausipalkkaa, saa päälle vielä kokouspalkkioita töistä, jotka jo kuuluvat hänen töihinsä ja siihen kuukausipalkkaan?
– Nyt kyllä älytät ja yrität johdattaa minut harhaan. Eihän yhdestä työstä voi saada kahta palkkaa. Siis ilmaiseksi. Selitä vielä!
– Okei, se menee näin. Virkamiehen kuukausipalkka juoksee tehdystä työstä koko ajan. Siihen työhön kuuluu muun muassa asioiden valmistelu poliittisille elimille, sanokaamme tässä vaikka lautakunnalle. Ja sitten siihen kuuluu myös noiden päätettävien asioiden esittely lautakunnan kokouksissa. Pysytkö perässä?
– Tottakai, jatka vaan, sanoin.
– Virkamies saa siis joka kuukausi korvauksen siitä, että tekee työnsä, eikö niin.
– Kyllä kyllä, mikä tässä nyt on sitä ilmaista, jos pysyisimme alkuperäisessä aiheessamme?
– No, kas kun se virkamies ja hänen monet virkaveljensä ja -sisarensa hoitavat homman niin, että poliittiset kokoukset alkavat iltapäivällä sillä lailla, että kello tulee neljä, jonka jälkeen he ovatkin niin sanotusti ylitöissä ja oikeutettuja saamaan kokouspalkkion ihan ilmaiseksi ja ylimääräisenä työstä, joka jo kuului heidän perustehtäviinsä sillä kiinteällä kuukausipalkalla.

Olin sanaton, ystäväni oli keksinyt aivan oikeasti ilmaisen jutun. Yritin kuitenkin vielä vastustella: ei kai sentään Kuopiossa? Ei kai noita ole useita virkamiehiä, ainakaan yli sataa, ja jos on, niin ei kai kuin muutama sata kokousta vuodessa? Saavatko he siis jopa satoja, jopa tuhansia euroja vuodessa ilmaiseksi jokainen? Yhdessä jopa siis satojatuhansia euroja palkan päälle.

Mutta ystäväni oli hävinnyt. Kait keksinyt jonkin viisaamman jututettavan. Sellaisen, joka ei ala kyselemään, että oliko tuo nyt niin ilmaisia veronmaksajille. Jäin yksin, ja päädyin päättelemään, että uskomatonta, eihän tuollaista voi olla…kuin saduissa, veronmaksajien lypsämistä. Onneksi ei, huh!

 

Kirjoittaja on kuopiolainen historian lehtori.