Muutoksenhaku on kuin lähtisi sotaan

Byrokratia ei siedä arvostelijoita, poikkeuksia ja haraa muutoksia vastaan. Kaupunkilehden (15.7.) sivuilla 2–3 oleva juttu isän taistelusta poikansa kuntoutusoikeuksista on esimerkki, miten virkamiesten päätöksien kumoaminen vaatii osaamista ja sisua.

Virkamiehet torjuvat uhkia ja syytöksiä samankaltaisella defenssimekanismilla kuin suurin osa muistakin ihmisistä. Virheitä ei tunnusteta. Varpaillaan oloa selittää myös se, että hallinnossa vahditaan tulosta.

Yle uutisoi jo 8.3., että alkuvuodesta Kelasta on tehty yli 200 kantelua eduskunnanoikeusasiamiehelle.

Jo vuonna 2008 Kuopion mielenterveyspäivien teema otsikoitiin: Toteutuuko kansalaisten oikeusturva vakuutusoikeudessa ja Kelan päätöksissä?

Kenellä yksityishenkilöllä on varaa ottaa riski ja palkata lakimies? Muutoksenhakijan vastassa on lakimiesarmeija ja esimerkiksi terveydenhuollossa kavereitaan puolustava lääkärijoukko.

Muutosta hakevan kansalaisen vastassa on kiemurainen kieli, pykäläviidakko ja byrokratian pirullinen itsesuojeluvietti. Organisaatiot myöntävät virheensä vasta sitten, kun jäävät kiinni rysän päältä. Viestintäosastot torjuvat mainehaittoja ja vahtivat some-kanavia.

Harju nöyryyttää arkkipiispaa

Anteeksipyynnöt ovat harvinaisuuksia isojen yhteisöjen ja niiden johtajien työkalupakissa. Iisalmen ex-kaupunginjohtaja Martti Harju vaatii julkista anteeksipyyntöä arkkipiispa Leolta (SS 12.7.). Anteeksipyyntöesitys on poikien peliä.

Harjun käsityksen mukaan seurakunnan entistä kirkkoherraa Elias Huurinaista on syytetty aiheettomasti taloussotkuista. Harju hyökkää piispaa vastaan eläkeukon roolissa, koska on itse nykyisin turvassa ja nauttii johtavan  virkamiehen eläkettä.

On paljon totuuksia, joita ei sanota ääneen silloin, kun ollaan vielä virassa. Piispallakin saattaisi olla sanottavaa, jos hän ei olisi roolinsa vanki. Leokin voisi hiljentää julkisesti kavereitaan puolustavan Harjun, mutta ei arkkipiispan viitassa.

Avoimuus on hölynpölyä

Organisaatiot ja niiden pomot pelkäävät julkista keskustelua, vaikka puhuvat hölynpölyä avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja kansalaisten kuulemisesta.

Jos kaipaa suuren mittaluokan esimerkkiä hallinnollisista itsetunto-ongelmista, katseen voi kääntää supervaltojen presidentteihin. Jos joku loukkaa Vladimiria tai Donaldia, super-miehet suuttuvat. Sota tai ohjusisku saattaa käynnistyä johtajan loukatun arvovallan vuoksi.

Asiantuntijat suojelevat toisiaan

Asiantuntijat ja vastuutahot voivat myös passiivisuudellaan tai näkökuminen valinnalla johtaa asiakkaan harhaan. Suomalaista on helppo manipuloida. Kansanluonteen perimässä on asiantuntija- ja auktoriteettipelko.

Toki virkamies ja hallinto ovat useimmiten myös oikeassa. Veronmaksajat eivät ymmärrä monimutkaisia päätöksiä. Useimmat riidan aiheet ovat näkökulmia tai uskomuksia. Näemme maailman sellaisena kuin sen haluamme olevan, ei sellaisena, kuin se on.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.