”Muutos omillaan asumisesta ollut suuri”

Elli Laakso on ahkera lukija: ”Rakastan erityisesti salapoliisijuttuja”. Kuva: Ida Suominen

Kuopion toimintakeskuksissa asuu päälle parisataa ikäihmistä. Keskukset ovat välimuoto niille, jotka eivät pärjää yksin mutta voivat asua omassa asunnossa.

Elli Laakso istuu aamupäivää asunnossaan Pyörön toimintakeskuksessa. Lasikantisella pöydällä on kirja Kuopion Vanhustenkotiyhdistyksen 50-vuotisesta historiasta, vitriinissä sen vieressä puolestaan liuta Ilkka Remeksen kirjoja.
– Vapaa-ajalla luen paljon. Rakastan erityisesti salapoliisijuttuja, Remes on yksi suosikeistani, Laakso kuvailee.

70-vuotias Laakso muutti toimintakeskukseen viime vuoden joulukuussa. Vuosina 2017 ja 2018 hänelle tehtiin kaikkiaan yhdeksän leikkausta. Lopulta kunto oli niin huono, ettei kotona oleminen enää onnistunut. Paikkaa hän odotteli arvionsa mukaan nelisen kuukautta, minkä aikana asunnolla kävi kotihoito.
– Pääsin tänne suhteellisen nopeasti kuntoni vuoksi, Laakso kertoo.
Pyörön toimintakeskuksen omistaa Kuopion Vanhustenkotiyhdistys ry. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Sirpa Luttinen kertoo, että asuntoihin on pitkät jonot. Yhdistys vuokraa asuntoja sekä toimintakeskusten yhteydessä että erillisistä kohteista, joissa ei ole kotihoidon palveluita.
– Kaikkiaan vuokra-asuntoihimme jonottaa kutakuinkin 150 henkeä, joten jonoa on. Viime vuonna tehtiin vajaat 90 vuokrasopimusta.

Pyörön toimintakeskuksessa on kaikkiaan 50 huoneistoa: tupakeittiöllisiä yksiöitä ja kaksioita. Kaikki asunnot ovat vuokralla – kun edellinen asukas lähtee, uusi löytyy välittömästi. Huoneistojen ohella talossa on ruokala ja yhteisiä tiloja. Laakson asunnolle mentäessä vastaan tulee pieni oleskelutila, jonne on järjestetty sohvia ja televisio.
Keskuksessa on kotihoidon palveluiden piirissä yhteensä 43 asukasta, kertoo palvelupäällikkö Pia Matinen.
– Palvelemme siis suurinta osaa asukkaista. Kotihoitoon kuuluu tässä tapauksessa asiakkaan perushoito: lääkehuolto, hygienia ja ravitsemus. Eli annamme asiakkaalle lääkkeet, huolehdimme hygieniasta sekä lämmitämme ruuan ja tarvittaessa autamme syömisessä.

Laakso tervehtii muita asukkaita tavatessaan näitä käytävällä. Välillä jäädään juttusillekin. Parhaiten hän kuitenkin viihtyy asunnossaan.
– Muutos omillaan asumisesta tähän on ollut suuri. Isoin ero on ehkä siinä, että täällä on ruokala. En viihdy siellä järin hyvin, jos nyt sanotaan suoraan, Laakso myöntää.
Talon ruokalassa tarjoillaan lounas joka arkipäivä. Laaksolle tuodaan usein ruoka huoneeseen. Viikonloppuisin hän syö valmisruokia tai joku kipaisee hakemaan pizzaa.

Ruokailun lisäksi talossa järjestetään lähes viikoittain pienimuotoisia tapahtumia. Vapaaehtoisten ja seurakunnan organisoimaan ohjelmaan voi sisältyä esimerkiksi askartelua, lauluesityksiä tai jumalanpalvelus. Laakso käy sekä Kallaveden seurakunnan että Helluntaiseurakunnan järjestämissä palveluksissa.
– En sillä lailla erottele, sanomahan on pitkälti sama, Laakso perustelee.

Tavallinen päivä menee Laakson osalta niin, että hän herää aikaisin.
– Puoli viideltä, tai puoli kuudelta viimeistään. Keitän puuron ja kahvit ja katson aamu-tv:n. Ja Sydämen asialla pitää tietysti katsoa.
Televisiosta tulevat kotimaiset elokuvat on myös tärkeää nähdä. Erityisen lähellä Laakson sydäntä ovat vanhat kotimaiset. Muuten päivä menee joko television ääressä tai lukiessa, minkä lisäksi päivää rytmittävät kahvitauot, ruokailut ja hoitajien vierailut. Hoitaja käy Laakson luona kolmesti päivässä: aamulla, päivällä ja illalla.

Sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia Laaksolla ei ole. Eniten hän odottaa Hyvinkäällä asuvien lasten ja lastenlasten piipahtamista kylässä. Siihen saakka aika kuluu lukiessa ja television parissa.
– Minä viihdyn täällä – tämä on koti.