”Olen kiitollinen siitä, että saan elää”

Arkistokuva: Katja Kaikkonen. Kaisa haluaa kiittää tukihenkilöään, terapiaa ja kaikkia AA-, YPAA- ja NA-ryhmissä käyneitä vertaistuesta ja keskusteluseurasta, joka on auttanut Kaisaa raitistumisessa.

Kaisa pääsi huumekoukusta kymmenen vuoden jälkeen. Nyt nainen pursuaa elämänhalua ja kiitollisuutta.

– Huumepiireissä kuolema on koko ajan läsnä. Se vain on. Ja mä halusin elää.
Näin sanoo kuopiolainen lähes 30-vuotias Kaisa (nimi muutettu), joka on ollut raittiina kohta kaksi ja puoli vuotta. Raittiutta edeltävät kuitenkin hurjat aineidentäyteiset vuodet, jotka olivat viedä Kaisan hengen useammankin kerran.

KAISA laskee kaiken alkaneeksi 90-luvun lamasta. Yrittäjäperheen vanhemmat menettivät työnsä ja perhe-elämä joutui suureen muutokseen. Omakotitalosta ja autoista jouduttiin luopumaan. Ilmapiiri kiristyi.
– Siinä alkoi olla henkistä ja fyysistä väkivaltaa, josta myös minä sain osani. Tilanne oli hämmentävä ja pelottava, eivätkä vanhemmat olleet läsnä ja tukena, kun olisin sitä tarvinnut. Näin paljon riitaa, enkä käsittänyt tilannetta kunnolla.
Hän sanoo tunteneensa, ettei hänellä ollut ketään kenelle puhua. Avuksi löytyivät päihteet. Niihin sai hukutettua pahaa oloa.

KAISA oli 11–12-vuotias, kun hän veti ensimmäiset kännit. Pullon hän varasti mökiltä ja joi salaa. Kannabis tuli kuvioihin 13–14-vuotiaana. Tuohon aikaan Kaisa hengaili pihalla muutamaa vuotta vanhempien poikien kanssa. Heidän kauttaan hän sai ensimmäiset huumeensa.
– Nopeasti pääsin mukaan porukoihin, enkä tarvinnut enää muita välikäsiksi. Kovat huumeet ja bentsot tulivat kuvioihin 15–16-vuotiaana. Aloin heti käyttää kovia huumeita suonensisäisesti.
Yläkoululaisena Kaisa saattoi lintsata koulusta ja juoda päiväkaljat. Vanhemmat saivat joskus kiinni, mutta sanktioita ei tullut.

16-VUOTIAANA Kaisa hankki huumeita, käytti niitä itse ja välitti myös eteenpäin. Hän oli sekaantunut sellaisiin piireihin, ettei itsekään ymmärtänyt niiden vaarallisuutta.
Kaisa kulki paljon erään hieman vanhemman miehen kanssa, ja huumeporukoilla oli asunto, jossa hengailtiin.
– Silloin näin koko kauheuden. Minua ja muita kohtaan oli hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Minua käytettiin hyväksi seksuaalisesti ja niin, että minut laitettiin tekemään asioita.
Tuossa vaiheessa poliisi ja eri hoitotahot yrittivät puuttua asiaan, mutta Kaisa karkaili hoidoista. Hän vain suuttui avunantajille, eikä itse nähnyt ongelmaa, saati halunnut puhua järkyttävistä kokemuksistaan.
– Otettiin minut huostaankin, mutta karkasin aina ja minua kierrätettiin laitoksissa ympäri Suomea. Lopulta päädyin Niuvan nuoriso-osastolle, josta pääsin pois tultuani täysi-ikäiseksi. Ja aineiden käyttö jatkui.

AINEET olivat ainut asia, jonka Kaisa tiesi. Jos huumeet alkoivat loppua kotikaupungista, matkusti hän niiden perässä toisiin kaupunkeihin, jopa ulkomaille saakka. Kaisa käytti sekaisin alkoholia, lääkkeitä ja huumeita.
– Olin myös osallisena rankassa väkivaltatilanteessa, johon päädyttiin, kun erimielisyydet kärjistyivät. Kimppuuni hyökättiin teräaseella. Joku soitti ambulanssin, kun makasin omassa verilammikossani. On ihme, että selvisin siitä hengissä.
Konfliktin jälkeen Kaisa päätti, että alkoholi saa jäädä. Kaikki muu oli kuten ennenkin, ja 21-vuotiaana Kaisa koki rankan yliannostustilanteen.
– Olin pari päivää tajuttomana. Lääkäri sanoi, että joko kuolen, tai minusta tulee vihannes. Siitä selvittyä aloin miettiä, että haluaisin apua, mutta en vieläkään ollut tarpeeksi tosissani.

JONKINLAINEN hoitosuhde Kaisalla oli menossa läpi vuosien, mutta esimerkiksi korvaushoitoa Kaisa oli ottanut on/offina, eikä siitä ollut apua. Kesällä 2014 hän päätti lopettaa korvaushoidon, joka ei ollut tuonut toivottua helpotusta.
– Olin kuin koira, kun jonotin joka-aamuista annostani. Kuitenkaan korvaushoito ei auttanut pahaan olooni, mutta olin kiinni siinä. Halusin lopettaa.
Tuolloin Kaisa oli puhunut kaverinsa kanssa muidenkin aineiden lopettamisesta. Uskallus ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa riittänyt kaikesta luopumiseen. Ajatus jäi silti itämään, vaikka Kaisa ei vieläkään halunnut ottaa mitään apua vastaan.

VUOSI korvaushoidon lopettamisesta, kesällä 2015, Kaisa meni mökille, ja lopetti bentsot. Se oli tyrmäävän iso askel.
– Olin syönyt niitä päivittäin 10 vuotta. Silloin tuli pahimmat vieroitusoireet ikinä. Käteni tärisivät kaksi kuukautta ja todellisuus oli hukassa. Pari kuukautta yritin itse pärjätä, mutta sen jälkeen soitin kriisikeskukseen. Se oli ensimmäinen avunpyyntöni ikinä. Itkunsekaisella äänellä sanoin, että tarvitsen lääkkeetöntä kuntoutusta.
Kaisa pääsi hoitoon, ja hoitojakson pari ensimmäistä kuukautta hän sanoo olleensa aivan sekaisin. Kaikki koetut traumat ja vieroitusoireet alkoivat purkautua.
– En ollut todellakaan helppo tapaus. Sain opetella kaiken alusta. Opettelin, miten eletään normaalia elämää, miten laitetaan ruokaa, miten puhutaan ja käsitellään tunteita. En tiennytkään, että ihmisellä on näin paljon tunteita. Aiemmin tiesin vain vihan, surun ja pelon. Olin henkisesti käytännössä siellä yläasteikäisen tasolla.

VASTA puhuminen, terapia, AA- ja NA-ryhmät sekä tukihenkilö auttoivat Kaisaa toipumaan. Nyt Kaisa on saanut elämänsä raiteilleen. Hän aloitti juuri opiskelut, hän on saanut uusia harrastuksia ja ympärilleen terveitä ihmissuhteita. Edelleen hän toteuttaa 12 askeleen ohjelmaa -arjessaan.
– Ilman askeltyöskentelyä ei minulla olisi kykyä elää elämää selvin päin. Sen avulla olen saanut käsiteltyä menneet ja oppinut elämään päivä kerrallaan.
Kaisa sanoo olleensa aina päättäväinen. Se on auttanut raitistumisessakin.
– En aio palata menneeseen. Haluan elää. Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut siihen mahdollisuuden. Siisteintä on, että jokainen päivä on erilainen ja minulla on valinnanvapaus. En aloita päivääni miettimällä, mistä saan aineita, vaan mietin, mitä haluaisin tänään tehdä. Joka päivä opin uutta ja se on ihan mieletöntä. Elän elämää, jota minulla ei aiemmin ollutkaan ja josta olen vain haaveillut.
Kiitollisuus ja elämänilo pursuavat Kaisasta ja saavat hänen silmänsä tuikkimaan. Vaikka aineista irti päästäminen ja traumojen käsittely oli pelottavaa ja hyppy tuntemattomaan, Kaisan elämänhalu voitti.

KUOPIOSSA kokoontuu NA-ryhmä ja useita AA-ryhmiä, joista yksi on nimenomaan nuorille ja nuortenmielisille suunnattu YPAA-ryhmä. YPAA-ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin kello 19 Suokadun palvelutalolla, ja ensi vuoden alusta alkaen keskiviikkoisin kello 18.

Nuorten huumeidenkäyttö aina huolestuttavaa

Kuopion Päihdepalvelusäätiön toimitusjohtaja Pirkko Paakeli-Kurronen sanoo, että Kuopiossa liikkuu tällä hetkellä eniten kannabista, amfetamiinia ja jonkun verran opiaatteja sekä muuntohuumeita.
– Tämä kärki on jo pitkään pysynyt samana.
Yle uutisoi marraskuussa, että Kuopiossa poliisille oli lokakuun loppuun mennessä ilmoitettu 560 huumausainerikosta tänä vuonna. Lisäksi Ylä-Savo ja erityisesti Iisalmi oli äskettäin otsikoissa nuorten huolestuttavasti kasvaneen huumeidenkäytön vuoksi. Paakeli-Kurronen sanoo, että nuorten huumeidenkäyttö on aina huolestuttava asia, johon tulee puuttua vakavasti viipymättä.
Poliisi varoittaa, että nuorten huumeidenkäyttö lisääntyy joulun aikaan ja kehottaa vanhempia valppauteen.