Olisitko ollut puolueeton?

Suomi joulukuussa 1917. Kaksi kiivaasti aseistautuvaa joukkoa. Ei selkeää johtoa, ei varmaa tulevaisuutta, mutta aate alla ja uho päällä. Kaiken takana nälkä ja bolsevikkien yllytys, tai toisin päin bolsevismin pelko ja inho.
Kuopio tammikuussa 1918. Kaksi leiriä. Valkoisten päämaja Lyseolla, punaiset kasarmeilla. Satoja miehiä aseet valmiina. Lisää tulossa.
Kuopio helmikuussa 1918. Sota. Torilla oli vaarallista, sala-ampujia savupiippujen takana. Punaisten naiset ja lapset kävivät huutamassa hävyttömyyksiä Lyseon edessä. Heitä ei sentään ammuttu. Ei silloin. Sitten lyhyt ja kiivas tulitus kasarmeille valkoisten tykeillä. Sota oli ohi.
Kiitä Luojaasi, ettet elänyt silloin. Olisit ollut mukana kapinassa, Suomen lain mukaan kapinassa ja ainakin välillisesti mukana tuhansissa murhissa ja pahanteoissa. Sinut ehkä ammuttaisiin, ja perheesi suistettaisiin kurjuuteen. Parhaassa tapauksessa riutuisit vangittuna maassa, joka jo ennen sisällissotaa kärsi elintarvikepulasta. Historia sinut tuomitsisi, olkoonkin vaikka, että olit mielestäsi mukana hyvin perustein.
Jos olisit ollut valkoisten joukoissa, olisit voittajana ollut osallisena, ainakin välillisesti, tuhansiin murhiin ja nälkään näännyttämisiin sekä kaikkeen muuhun pelkoon ja kauhuun. Saattaisitko siitä ylpeyttä tuntea? Ehkä vihaa ja kostoa, muttet ylpeyttä. Jos kuitenkin, olisi historia sinut tuomitseva.
Ajattelet varmaan näin jälkiviisaana, että olisit ollut puolueeton. Et olisi halunnut osallistua pahantekoon puolella etkä toisella. Huonostipa tunnet sisällissotien luonnetta! Katso uutisia Syyriasta ja mieti! Kuinka olisi käynyt, jos punakaartilainen olisi sinulta kysynyt, liitytkö heihin? Vastauksesi? Väärästä vastauksesta henki pois. Entä, jos suojeluskuntalaiset olisivat tulleet kotiisi kysymään, lähdetkö mukaan taisteluun heidän rinnallaan; tuossa on kivääri. Väärästä vastauksesta katsoisit pihalla kiväärinpiippua – väärältä puolelta.
Ehkä naisille ei olisi näin käynyt, olisivat voineet olla osallistumatta, mutteivät välttämättä säilyneet koskemattomina. Sellainen oli sen sodan luonne.
Kuopio keväällä 1918. Muualla Suomessa sota raivosi, meillä oli jo ohi. Kasarmialue vankileirinä. Yli 3500 vankia joutui sinne jossakin vaiheessa. Näistä 24 teloitettiin. Yhteensä kuoli 475.
Suomi ja Kuopio sata vuotta myöhemmin. Rauha, hyvinvointi, ei nälkää. Silti tori piti suojata itsenäisyyspäivän paraatin aikana, ettei terroristi aja väkijoukkoon. Ainako meidän pitää pelätä ihmistä?

 

Kirjoittaja on kuopiolainen historian lehtori