Onerva, 90, osaa nauttia joka hetkestä

Onerva Saari on 90-vuotias rautarouva, joka osaa nauttia elämästään ja heittäytyä uusiin asioihin vieläkin. Avantouintikaverit veivät hänet purjelennolle syntymäpäivän kunniaksi. (kuva Terho Pulli)

Onerva Saari (90) on valmis kokeilemaan uusia asioita. Hän osallistui aikoinaan Napakymppi-ohjelmaankin.

Aika tarkalleen 90 vuotta sitten syntyi Multialla Korpiahon perheeseen tomera tyttövauva, joka sai kasteessa nimekseen Onerva. Hänen jälkeensä perheen lapsiluku kasvoi vielä niin, että lapsia siunaantui kaikkiaan yhdeksän, mikä ei tuohon aikaan ollut mitenkään tavatonta.
– Joka toisille otrillehan niitä lapsia siihen aikaan tehtiin, Onerva nauraa.

Lapsuudenkoti oli pikkutila, jossa oli lehmiä, hevonen ja lampaita. Isä kävi lisäksi metsätöissä. Lapset joutuivat töihin heti pienestä alkaen, Onervankin palkallinen työura alkoi himppua vaille 18-vuotiaana paikallisessa kunnalliskodissa keittiöavustajana. Sitten astui kuvioihin mukaan Usko Matias Saari ja se oli menoa kertalaakista.
– Uskon kanssa aluksi riiattiin, vuoden päästä mentiin naimisiin ja siitä vuoden päästä syntyi esikoistytär ja kahden vuoden päästä poika. Lapsenteko lopetettiin kolmannen lapsen jälkeen.

 

Onerva Saari osaa nauttia hetkestä ja heittäytyä uusiin asioihin. Yhä edelleenkin hän harrastaa mm. pitsinnypläystä ja avantouintia ja heittää saunan kovimmat löylyt. Kuva: Sanna-Liisa Kiiskinen

Pariskunnan tie vei muutaman mutkan kautta Kuopioon, missä molemmat tekivät pitkän työuran Itkonniemen vaneritehtaalla. 1950-luvulla työnsaanti oli helppoa.
– Muuton jälkeen olin ensin kotona, sitten yksi rouva ehdotti, että kysytäänkö töitä vaneritehtaalta. Aamulla kysyttiin ja illalla oltiin jo iltavuorossa liimausosastolla. Olin siellä koko työurani ja tykkäsin työstäni, sai tehdä kunnolla töitä, ei mitään hiperointia. Työ vaati hyvää kuntoa, kesällä lasten kanssa harrastettiin uintia, talvella hiihdin paljon, välillä kilpaakin. 1993 vuoden alussa jäin pois tehtaalta, yli 30 vuotta ehdin siellä olla, Onerva muistelee.

Vähän ennen eläkkeelle siirtymistään Onerva jäi leskeksi ja hän on joutunut hautaamaan myös oman poikansa, mutta sinnikkäällä ja valoisalla elämänasenteella on vastoinkäymisistä selvitty.
– Usko kuoli 1991, olin silloin hyvin surullinen, mutta työkavereiden ja omien lasten tuki auttoivat vaikeimman yli. Nyt minulla on jo lastenlapsia ja lastenlastenlapsiakin huolehtimassa.

Onerva on aina ollut valmis kokeilemaan uusia asioita, niinpä hän löysi itsensä Kari Salmelaisen juontamasta Napakympistä vuonna 1997.
– Pääsin Madeiran matkalle Oivan kanssa, mutta siihen se jäi. Ei oltu riittävän hanakoita toistemme perään, mutta sen verran meistä tuli pari, että soitellaan vieläkin ja yhden kerran on tavattu reissun jälkeen. Enkä enää ala suhteeseen kenenkään kanssa, pilaamaan hyvää elämää.

Nykyisin Onervan löytää Kuopion Talviuimareiden saunan lauteilta kesät talvet. Hänet tiedetään kovaksi löylyn heittäjäksi. Uimariyhteisössä parasta ovat hyvä seura ja avannosta saatu hyvänolon tunne.
– Avantouintia olen harrastanut jo lähes 30 vuotta. Nuorempana kuljin polkupyörällä, nyt kuljen eri kyydeillä tilanteen mukaan. Usein kuskeinani on ”nuoria” miehiä, olen saanutkin lisänimen superpuuma. Parasta ovat kaikki ihmiset lauteilla. Se on sellaista kaveruutta, pojat puhuu puuta heinää, joskus kuuntelen, joskus en.

Avantouintikaverit järjestivätkin Onervalle kunnon yllätyksen merkkipäivän kunniaksi.
– Pojat veivät minut taivaisiin eli purjelentämään. Ei kyllä yhtään pelottanut, oli kuin oli omassa nojatuolissaan istunut. Tosin olin jo kerran päässyt tuota kokeilemaan, kun aina pitää tunkea itsensä joka paikkaan, Onerva vitsailee.

Terveenä hän on saanut olla ihan viime vuosiin saakka ja nauttinut eletystä elämästä täysillä.
– En muuttaisi elämästäni mitään, kaikki hetket ovat parhaita. Mutta jos jalat toimisivat paremmin, lähtisin matkoille, jonnekin piilon viereen Suomeen tai ulkomaille.