Onko tärkee vai ei?

Työstä puhutaan taas. Eikä vain työehtosopimusneuvottelujen vuoksi. On kulunut 500 vuotta kun M. Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Uurastusetiikan kannattaja Luther syntyi 10.11.1483.
Luterilaisuudessa korostuvat suorittamisen, velvollisuudentunnon ja esivallan kunnioittamisen lisäksi huumorin mahdollisuus. Jumalaa on sanottu humoristiksi – kun hän loi ihminen ja tarkasteli tulosta, hän särki muotin.
Nykyisin puhutaan enemmän työnpuutteesta kuin unelma-ammatista.
Se palautti mieleen työn kunnioittamiskeskustelun 30 vuotta sitten.
Tytär Timjami oli kuusivuotias ja seurakunnan päiväkerhossa. Samassa kerhossa oli Elina.
Pikkutytöt oli haettava kerhosta, että voi auttaa kantamaan pahvikissoja, kengurukynätelineitä, piirustuksia olohuoneen pöydälle.
Pientä askarrusta aiheutti, että normaalisti hakija on äiti, mummi, naapurin täti.
Mutta Timjamin ja Elinan hain minä. Muut isät kun olivat siihen aikaan oikeissa töissä.
Kun aika oli kypsä niin Timjami totesi ohimennen, että Elinan isä se on geologi.
– Niinpä onkin, myöntelin varovasti.
– Siinä on kaksi g:tä.
– Älä muuta viserrä, vahvistin minä.
– Elina kysyi, että mitä sinun työ on.
– Mitä sinä siihen, säikähdin kysymään.
– Että makailet sohvalla ja huokailet ja välillä nouset kirjoittamaan, että voit hakea meidät kerhosta…
Aioin kysyä, että eikö se ole oikeaa työtä tai työtä ollenkaan mutta Miilunpolttajan spagetin valmistuminen keskeytti Timjamin pohdinnan.
Syönnin päälle laskeuduin sohvalle – kuten aina. Torkahdin ja hiiskumaton hiljaisuus alkoi vaivata. Hiivin työhuoneen ovelle.
Timjami makaili sängyssä, huokaili, jupisi ja nousi välillä kirjoituskoneelle lyömään muutaman lyönnin.
Kysäisin niin kuin kaveri kaverilta kysyy, että mitäpä hommailet.
– Minä teen työtä!
Sitten Timjami ja minä istuimme pitkät tovit sylikkäin juttelemassa asiantuntevasti niistä tärkeistä ja vähemmän tärkeistä töistä.
Yksi Lutherin lausahduksista oli: ihminen on luotu työhön kuin lintu lentämään. Joskohan Timjami oli sisäistänyt sen kerhossaan Aira Rissasen opastamana. Mutta tyytyväinen olen, ettei hän valinnut lehtialan ammattia.
Minulla kun lehtityöt jatkuvat syksyisin kai hamaan hautaan. Silloin ilmestyy jokaisen kiinteistönomistajan keltainen lehdistö, suurina painoksina.
(JK. Silti olen vakaasti sitä mieltä, että mikäli Luther olisi aloittanut uurastusmyönteisyyden kylvämisen Savossa niin hänet olisi naurettu järkiinsä. Täällä kun ei yhdellä konstilla pärjää, tarvitaan kymmenen vippaskonstia.)

 

Kirjoittaja on sanomalehtikirjailija. Lähetä palautetta: kuopio.mielipide@media.fi