Paluulle ei ole deadlinea

Kuopiolainen yhteisöpedagogi ja mindfullness-ohjaaja Olivia Toivanen jätti hiljakkoin hyvästit kuopiolaiselle maisemalle. Kuva: Santtu Paananen

Olivia Toivanen jätti vanhan elämänsä Kuopiossa ja lähti Saksaan buddhalaiseen keskukseen.

Olivia Toivanen (35) oli kokeillut kaikkea. Ruokavaliota, vitamiineja, joogaa, meditaatiota. Ammattiapua terapiasta. Kaksi vuotta jatkunut hermostollinen stressi ei ollut hellittääkseen, arkielämä tökki ja Toivanen koki itsensä jatkuvasti väsyneeksi. Kognitiivinen toimintakyky oli taantunut tuntuvasti ja Toivanen saattoi nukahdella päivittäisten toimien aikana. Viime keväänä hän kokeili, auttaisiko irtiotto.

Toivanen matkusti Espanjaan noin 7000 asukkaan kylään Villa de Aricoon, aikomuksena tehdä töitä paikallisella luomutilalla ja majoittua heidän majatalossaan. Toivasen yksityiselämää vaivasivat monet päällekkäiset asiat tänä aikana. Tilalla ei ollut tarpeeksi vapaaehtoistoimintaa ja paikka osoittautui meluisaksi.
Pitkään jatkunut henkinen ja fyysinen kärsimys yltyi kyseisenä pääsiäisenä sydänkohtaukseen. Virallista diagnoosia kohtauksesta ei ole, sillä Toivanen ei hakeutunut lääkäriin, mutta hän itse on vakuuttunut, että kyseessä oli sydänkohtaus.
– Kivut olivat alkaneet pari päivää aiemmin ollessani kiipeilemässä. Mietin, että kipu on lihasperäistä. Sinä iltana nukkumaan mennessä kipu yltyi todella voimakkaaksi.

Sitä on hankala selittää, mutta se tuntui samaan aikaan repivältä ja puristavalta, Toivanen kuvailee.
– Olisin saanut majatalon henkilökunnalta apua missä vaiheessa tahansa, mutta en ottanut sitä. Halusin käydä tämän itse läpi. Itkin kamalasti tämän kokemuksen aikana ja samalla myös kohtasin itsessäni sellaisia asioita, joita olin halunnut pitää loitolla. Tämä oli oman kärsimykseni multihuipentuma.
Toivanen oli tänä aikana elämässään taitekohdassa, jota hän sanoo eksistentiaaliseksi kriisiksi. Toivanen oli jättänyt aiemman sosiaalialan työnsä ja lähtenyt opiskelemaan ammattikorkeakouluun yhteisöpedagogiksi. Tulevaisuudesta ei ollut tietoa ja toipuminen vei voimat.
– Silloin halusin muutosta, mutta en pystynyt siihen. Olin tilanteessa, jossa minulla ei ollut keinoja vaikuttaa omaan elämääni. Kohtauksen aikana minulle näyttäytyi ihan visuaalisesti se, kuin seisoisin kanjonin reunalla katsoen alas. Silloin tein päätöksen, että en jaksa enää, Toivanen kertoo.

Toivanen oli hautonut ajatusta elämästä buddhalaisessa yhteisössä vuodesta 2017, hänen käytyään ensimmäisellä seitsemänpäiväisellä meditaatioretriitillään. Toivanen koki vahvaa yhteyttä buddhalaiseen mielenmaisemaan. Erityisesti häntä viehätti buddhalaisen ajattelun rehellisyys liittyen kärsimykseen ja kuolemaan. Meditointi on merkittävässä roolissa buddhalaisen elämäntavan harjoitteena, ja Toivasella oli tästä kokemusta monen vuoden edestä.

Sairauskohtauksen myötä Olivia sai tehtyä päätöksen luopua nykyisestä elämästään Kuopiossa. Hän laittoi marraskuussa hakemuksen Saksan Renchen Ulmin pikkukaupungin buddhalaiseen keskukseen vapaaehtoisen paikasta. Vahvistus vapaaehtoisen paikasta tuli viime syksynä.
– En ollut pitkään aikaan pystynyt itkemään ilosta, mutta silloin pystyin. Olin tästä iloisempi kuin yhdestäkään saamastani työpaikasta, Toivanen nauraa.

Buddhalaisessa keskuksessa Toivanen aikoo opetusten lisäksi hakea yhteisöllisyyden kokemuksia yhdessä tekemisestä. Vapaaehtoistyön lisäksi hänen suunnitelmissaan on matkata myös muualle Eurooppaan ja mahdollisesti kauemmaksi. Suomeen paluulle ei ole deadlinea. Lisäksi Toivanen on alkanut kirjoittamaan kirjaa, jonka on määrä tulla valmiiksi tämän vuoden aikana.
– Kirja kertoo konkreettisella tavalla siitä, kun ihminen kokee kärsimystä niin paljon, että menee rikki. Kirja kertoo äärimmäisestä kärsimyksestä, mutta myös rakkaudesta, Olivia Toivanen valottaa.

 

 

Olivia Toivanen:

  • 35 vuotta
  • Kotoisin Virosta
  • Yhteisöpedagogi/Mindfulness-ohjaaja
  • Ihmisyyden tutkailija
  • Instagramissa: @flowolivia

Työnsarkana oma mieli

Olivia Toivasen kohteena on kansainvälisen Bodhi Path -organisaation Euroopan pääkeskus Saksan Renchen Ulmissa. Keskuksessa majoittuu vakituisesti viisi ihmistä, ja organisaatiota pyöritetään vapaaehtoisten ja lahjoitusvarojen voimin. Toivasen päiviin tulee kuulumaan 4–5 tuntia vapaaehtoistyötä keskuksen ylläpidossa, minkä ohella hän aikoo keskittyä opettajien kanssa keskustelemiseen ja meditaatioharjoituksiin. Meditaatio on oman mielen ja kehon hiljentämistä ja se on ollut Toivaselle iloksi ja lohduksi.
– Meditointi on sitä, että jumpataan kehoa ja mieltä asettumaan aloilleen ulkomaailman hälinästä.

Buddhalaisuus on määrittelytavasta riippuen filosofia tai uskonto. Buddhalaisuuden erityispiirteet ovat sopineet Toivaselle hyvin niiden maanläheisyyden ja konkreettisuuden ansiosta.
– Buddhalaisuus keskittyy jokapäiväisen hyvyyden kehittämiseen. Se ei ole liian uskonnollista, ja tykkään kovasti siitä, että buddhalaisuudessa ei ole paljoa rituaaleja, Toivanen selittää.
– Tässä ei ole sellaista henkisyydellä mässäilyä, vaan jalat ovat tukevasti maassa. Uskonnollinen puoli buddhalaisuudessa liittyy ehkä tähän elämään ja harjoituksiin sitoutumiseen ja niiden kunnioittamiseen, hän jatkaa.

Buddhalaisuus on tuonut Toivaselle henkisen kodin ja kuulumisen tunteen. Toivanen on saanut tämän myötä työkaluja vaikuttaa oman mielensä ja kehonsa vointiin. Olivia Toivanen ei koe itseään irralliseksi ja ulkopuoliseksi enää.
– Nyt on tosi odottava olo, ikään kuin olisin kotiin menossa. Ainoa asia, mikä jännittää on se, että en puhu sanaakaan saksaa, Toivanen naurahtaa.