Paula Aikio-Tallgren: ”Meitä tyttöjä tuupattiin maailmalle”

Lapsuuskuvassa Paula ja Johanna joskus 70-luvulla. Johanna on nyt Finlandia-talon toimitusjohtaja ja Katariinalla on sisustusalan yritys Australiassa. Kuvat: Paulan albumi

Minä lapsena: Paula Aikio-Tallgren, 56, Savon Yrittäjien toimitusjohtaja

”Tytöistä polvi paranee, kehaisi isäni, mutta me tytöt väitimme että kehut tulivat kyllä yleensä moitteiden jälkeen. Meitä oli kolme siskoa ja minä vanhin. Kiskoimme 3 vuotta nuoremman Johannan kanssa toisiamme letistä rippikouluun asti. Nuorin ja pilalle hemmoteltu kuopus syntyi -73.
Saimme nimemme omasta mielestämme katolilaisten pyhimysten mukaan, mutta mummoni ihmetteli miksi meillä on kahvipakettin nimet: Paula, Johanna ja Katariina.

Asuin ensimmäiset vuoteni Helsingissä, jossa vanhempani opiskelivat. Muutimme Tornioon 70-luvun alussa kun isäni aloitti Norlynin talousjohtajana. Isäni on vanhaa lappalaissukua Sodankylän Petkulasta, äitini on Kinnulasta.
Lapsuus oli ihanaa. Paras ystäväni Outi oli kuin kylkiluu, teimme kaiken yhdessä. Lapista alkoi peruskoulu-uudistus ja aloitimme Helvi Savikujan 1A-luokassa. Helvi oli ollut Tukholmassa opettajana ja opimme heti Ruotsin kansallislaulun, osaan sanat vieläkin. Meillä oli luokassa näytelmäkerho, kirjoitimme aineita, piirsimme ja harjoitimme taiteita. Tai ainakin minä harjoitin, sillä opettaja arvosti kulttuuria. Matikka jäi vähän huonolle tolalle, mutta Eino Leinon Salojärven joutsenet lähtee intonaatioineen ulkomuistista vieläkin.

Äitini oli rebelli, moderni ja aikaansa edellä. Jos väänsi itkua, että pojat kiusaa, äitini vastasi että mottaa takaisin. Olimme täynnä nuppineuloja koko lapsuuden. Äitini ompeli meidän vaatteet viimeisen muodin mukaan. ”Keskeneräistä työtä ei saa arvostella”, on iskostunut päähäni. Kun asuimme Helsingissä, äitini laittoi meidät Volkkarin takapenkille ja hurautti kesäksi Konneveden mökkisaareen. Huivi laitettiin päähän aamulla ettei tule auringonpistosta ja kengät sai laittaa syksyllä jalkaan.

Meitä tyttöjä tuupattiin maailmalle – kielikursseille Englantiin, kesätöihin Ruotsiin, Saksaan,Ranskaan, jenkkivuodeksi USA:aan. Kansainvälisyyttä arvostettiin. Kotinurkkiin ei saanut jäädä, töitä piti lomalla tehdä 24/7 ja kieliä piti osata. Joka ällästä yo-kirjoituksissa sai tuhat markkaa. Johanna kyllä väitti, että hänen kohdallaan leikkuri vei luvatuista tuloista puolet. Katariina kävi Ruotsissa koulun ja kun oma perheeni muutti takaisin Tornioon etelässä vietettyjen vuosienjälkeen, omat lapseni menivät Ruotsiin kouluun. Olemme rajalla saaneet läheistuntuman naapurimaan yhteiskuntaan ja se on huippujuttu.”