Piinallista meluamista ja jatkuvaa kyttäämistä

Jatkuvaa kovaääninen riitely on häirinnyt useita naapurihäirintä-kyselyyn vastanneita. Poliisi puuttuu riitelyyn vain jos se menee väkivaltaiseksi. Kuva: Keskisuomalaisen arkisto / Agata Anttonen

Kaupunkilehti kysyi kuopiolaisilta kokemuksia naapurihäirinnästä. Vastauksia tuli runsaasti.

”Olen naisihminen ja asun maalla metsien ja peltojen keskellä, naapureita ei ole näkösällä ja lähin heistä asuu vasemmalla metsikön takana noin 300 metrin päässä. Ongelmaksi vuosien varrella on muodostunut naapurin mies, keski-ikäinen sinkku, joka ei käy töissä ja ilmeisesti hänellä ei muutenkaan juuri tekemistä ole; hän ajaa tietä pitkin eestaas, noin kahden tunnin välein ohi kotiani katsellen. Monen monta kertaa päivässä, ja ajelureissujen välissä seisoskelee vastapäisellä pellolla tuijotellen, tai kuljeksii tontin ympärillä, pimeälläkin, välillä taskulampun kanssa ja välillä ilman. Tätä on jatkunut yhdeksän vuotta ja puhe ei auta.”

ALUSSA oleva tarina lähetettiin vinkkinä Kuopion Kaupunkilehden toimitukseen ja samalla esitettiin toive tehdä juttua naapurihäirinnästä. Päätimme kysyä kaupunkilaisilta aiheesta laajemminkin ja vastauksia tuli nettikyselyyn runsaasti. Vastauksista käy ilmi, että useimmiten koettu naapurihäirintä on jatkuvaa meluamista, kolistelua, bilettämistä tai valittamista ja kyttäämistä.
– Naapuri jumputti bassoa aamusta iltaan, lähes joka päivä. Eräs pariskunta riiteli aina juodessaan. Alakerran nuori pari harrasti hyvin äänekästä seksiä, yhdessä vastauksessa kerrotaan.
– Teinitytöt riehuivat joka viikonloppu ja välillä viikollakin. Kiljuntaa, mekastusta ja musiikkia. Tupakoivat ikkunan alla, jolloin käry meidän asunnossa.

NIIN kutsuttu naapurikyttääjä tuntuu löytyvän lähes jokaisesta taloyhtiöstä. Pahimmillaan kyttääjät vahtivat muiden asukkaiden kaikkia liikkeitä, jopa postiluukusta sisälle kurkkien ja aiheettomia valituslappusia ilmestyy harva se päivä.
– Jokaisessa ainakin vanhassa kerrostalossa on ainakin yksi asukas, joka tietää kaikkien asiat paremmin kuin itse asianomaiset, sanotaan useammassakin kommentissa.
– Aiemmin seinänaapurinani asuva mummo kyttäsi jatkuvasti meidän tekemisiä korva kiinni ovessamme. Tuijotti parvekkeen kautta olohuoneemme ikkunasta sisään ja viimeisenä keksintönään päätti myös postiluukustamme kurkkia sisälle.

VASTAAJAT kertovat, että usein häirintä on loppunut huomauttamalla itse. Valitettavan monissa tapauksissa on kuitenkin tarvittu taloyhtiön auktoriteettia ja surkeimmissa tilanteissa ainoa ratkaisu on ollut muuttaa itse pois tai vain kestää.
– Taloyhtiöön muutama ilmoitus niin aina on loppuneet. Monesti sellainenkin tapahtunut, että porukka saanut häädön.

KOMISARIO Pekka Koistinen sanoo, että poliisi saa ilmoituksia naapurihäirinnästä ja käy myös hoitamassa aiheeseen liittyviä tehtäviä päivittäin. Koistisen mukaan tehtävät ovat poliisille haastavia, sillä vain harvoin tapauksissa rikotaan lakia. Häirintätapaukset ratkaistaan usein paikan päällä huomautuksella.
– Rajanveto on todella hankalaa ja taloyhtiöissä vedotaan järjestyssääntöihin. Esimerkiksi metelin suhteen toisia ei häiritse mikään, ja toiset ahdistuvat pienestäkin äänestä. Perinteisin tapaus joita käydään hoitamassa, on ehkä sellainen, että juhlitaan ja musiikki on liian kovalla vielä hiljaisuuden jälkeenkin.

ALUN tarinassa kerrottu tapaus on haastava myös poliisille, koska silmillä katseleminen ei riko lakia. Koistinen kuitenkin ymmärtää lukijan ikävät tunteet.
– Mikäli henkilöllä olisi esimerkiksi kiikarit, asia olisi jo toinen. Jos häirintä on jatkuvaa, voimme jutella häiritsijän kanssa, mutta se ei välttämättä auta. Ymmärrän, että tuntuu kohtuuttomalle, että asuu maalla, jossa sitä omaa rauhaa pitäisi olla, ja sitten joku kyttääkin tekemisiä koko ajan.

KOISTINEN toivoo, että ihmiset huomauttaisivat mahdollisesta häiritsevästä käytöksestä ensin itse. Hänen mukaansa se yleensä auttaa.
– Hyvin usein meille soitetaan esimerkiksi metelistä ja kun kysymme, että oletko itse käynyt sanomassa asiasta, vastaus on ei. Ja juuri senhän poliisikin tekee paikan päälle tullessaan. Usein asia korjaantuu, kun huomauttaa.
Helteisen toukokuun aikana poliisille tuli ilmoituksia jopa taloyhtiön grillikatoksella iltaa viettävistä asukkaista.
– On soitettu ja laitettu oikein kuviakin, että kun sama taloyhtiön porukka on siellä joka ilta ja välillä pari naapuriakin. Kyllä tällaiset pitäisi osata sopia ihan keskenään.

Melu taloyhtiöissä:

  • Taloyhtiöissä on järjestyssäännöt joita asukkaiden tulee noudattaa.
  • Häiritseväksi katsottavan melun on oltava toistuvaa ja pitkäkestoista. Jokainen tapaus arvioidaan erikseen.
  • Äänen muuttuminen häiriötekijäksi riippuu myös kuulijasta.
  • Poliisi ei puutu kerros- ja rivitalon sisällä ilmeneviin meluhaittoihin, ellei kysymys ole ilmiselvästä tappelusta tai tahallisesta kotirauhan häirinnästä.

Millaista naapurihäirintää olet kokenut?

  • Kärsimme puolisoni kanssa alakerran naapureiden parveketupakoinnista. Asiasta on huomautettu useasti, mutta eihän sitä kieltää voi, jos ei ole vuokrasopimuksessa kielletty. Savu tunkeutuu asuntoomme kuin olisi sisällä poltettu. Ei voi pitää ikkunoita tai parvekkeen ovea auki kesälläkään.
  • Yläkerran pariskunta ryyppäsi ja tappeli melkein joka lauantai.
  • Olen naisihminen ja asun maalla metsien ja peltojen keskellä, naapureita ei ole näkösällä ja lähin heistä asuu vasemmalla metsikön takana noin 300 metrin päässä. Etupihani editse kulkee samainen naapuriin vievä hiekkatie peltoja myötäillen, ja se puolestaan päättyy oikealla metsään noin puolen kilometrin päässä. Ongelmaksi vuosien varrella on muodostunut naapurin mies, keski-ikäinen sinkku, joka ei käy töissä ja ilmeisesti hänellä ei muutenkaan juuri tekemistä ole; hän ajaa tietä pitkin eestaas, noin kahden tunnin välein on keskiarvo, toki välillä menee pitempään ja välillä reissujen väliin jää vain 20 minuuttia. Eli ajaa yhteen suuntaan ja 5-30 minuutin kuluttua takaisin. Usein se on juuri se 5 minuuttia, eli käytännössä ei ehdi tekemään tien päässä yhtään mitään, kääntää vain auton ja ajaa taas uudelleen ohi kotiani katsellen. Monen monta kertaa päivässä, ja ajelureissujen välissä seisoskelee vastapäisellä pellolla tuijotellen, tai kuljeksii tontin ympärillä, pimeälläkin, välillä taskulampun kanssa ja välillä ilman. Ajaa auton parkkiin heti kotitieni viereen, vaikka tilaa olisi runsain mitoin muuallakin, ja kun pyydän parkkeeraamaan edes 20 metriä kauemmas, kysyy paljonko olen siitä valmis maksamaan.
    Nämä nyt ensi alkuun tulee mieleen kyseisestä herrasta. Kuulostaa harmittomalta, mutta kun tuollainen jatkuu viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ei ymmärrys enää riitä ja siitä on ajan saatossa tullut todella ahdistavaa, tuntea olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena; sitä ensi töikseen ulos mennessä katsoo ympärilleen että missä henkilö on, ja jos ei näy, sitä tuntee möykyn rinnassaan kun tietää että hetkellä millä vain ilmestyy. Sisälläkin vaatteet pitää vaihtaa nopeasti tai verhot kiinni, ja se on ihan hullua kun asuu keskellä ei mitään! Koiria ei voi päästää irti omalle pihallekaan, koska ne ovat ottaneet kodin puolustajan roolin ja lähtevät jahtaamaan tätä suhaajaa, ja sisälläkin alkavat haukkumaan kun kuulevat että siellä se taas menee. Monta säikähdystä tullut myöhään illalla ja yöllä kun haukunta alkaa. Tätä on jatkunut nyt 9 vuotta, tosin alkuun vielä se ei ollut näin tukalaa kun reissuja oli vain pari päivässä, mutta ajan saatossa tilanne on mennyt koko ajan huonommaksi kun naapurilla on lisäaikaa vapautunut. Eikä tässä ole kyse että olisin yliherkkä ihmisiä vihaava hysteerikko, koska miesystävä oli siinä samassa kyllästymispisteessä puolessa vuodessa, mihin minulla meni kuitenkin kuusi ja puoli vuotta, ja kuten myös kylässä käyvät omat ihmiseni ovat jo alusta lähtien ihmetelleet että mitä tuo tyyppi jatkuvasti eestaas ramppaa. Vastaus on että en tiedä. Olen yrittänyt puhua asiasta, alkuun rivien välistä tiedustellen ja vihjaten, ja sittemmin suoraan kysyen, mutta kunnon vastausta ei tule, vain että ”ajelen mitä ajelen”, ”minähän ajelen milloin huvittaa ja niin usein kuin huvittaa”, ”ei tästä kenellekään häiriötä ole”, ”tykkään katsella” ja ”minulla on oikeus kulkea täällä”. Eli ei vastausta, vain väistelyä ja äyskimistä. Luulen että hän ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään sitä että se mihin on oikeus ei ole sama asia kuin hyvät tavat, ja se että oikeuksien myötä tulee myös vastuuta, myös sellainen kuin toisen kotirauhan kunnioitus.
  • Yli viisi vuotta naapurin koira ulvoi ja haukkui aamusta yöhön. Hallitus ja isännöitsijä eivät tehneet asialle mitään, vaikka haukkukirjanpitoa kerättiin usean kuukauden ajan. Asiasta huomautettaessa suoraan naapurille, alkoi pihalla raivoaminen ja uhittelu. Koiran omistajaa ei kiinnostanut tehdä asialle mitään, kehtasi väittää, että äänet kuuluvat pihalta. Koira oli muutenkin hankala tapaus, yritti hyökkäillä pihalla kaikkien kimppuun ja rähisi minkä ehti. Haukunnasta huomauttamisen jälkeen naapuri alkoi vielä kiusaksi soittamaan heikolla soittotaidolla rumpuja aamuisin kuudelta kaiken muun häirinnän lisäksi.
  • Naapurin vanhempi mies kävi useita kertoja keskellä yötä soittelemassa ovikelloa, koska oli jostain saanut päähänsä, että olisin hänestä jollain tavalla kiinnostunut. Olimme vaihtaneet muutaman kerran kuulumisia pihalla.
    Kertaakaan en ovea avannut, mutta silti häiriköinti jatkui useita kuukausia, jonka takia olin todella peloissani ja ahdistunut.
    Myöhemmin naapuri oli hankkinut jostain puhelinnumeroni, ja häiriköinti jatkui nyt myös puheluiden ja tekstiviestien pommituksella, jota saattoi pahimmillaan kestää yli 10h putkeen.
    Tilanne eteni niin pahaksi, että aloin saada paniikkikohtauksia, enkä uskaltanut olla yksin kotona.
  • Naapurimme piti jatkuvasti isoa koiraansa vapaana niin porraskäytävässä kuin pihallakin. Asiasta hänelle sanoimme useamman kerran, lopulta jouduimme valittamaan jatkuvasti isännöitsijälle. Koira oli aggressiivinen, sillä se oli kaltoin kohdeltu, tämän vuoksi oli todellinen pelko omien koirien, oman lapsen sekä pihan lapsien puolesta.
  • Teinitytöt riehuivat joka viikonloppu ja välillä viikollakin. Kiljuntaa, mekastusta ja musiikkia. Tupakoivat ikkunan alla jolloin käry meidän asunnossa
  • Naapurit ja lähistöllä asuvat ovat ilmeisesti koirien, sekä omistajien, vihaajia, kun on muutaman kuukauden sisällä saanut kuulla useamman kerran, että vie se koiras helvettiin siitä ja muuta saman tapaista. Koirien kakoista on myös huomauteltu, aiheetta, koska minä kerään ne pois, toisin kuin suurin osa tällä alueella asuvista, ainakin jokapuolella olevien kasojen perusteella. Ärsyttää, kun joidenkin laiskuuden ja välinpitämättömyyden takia, kaikki koiranomistajat saavat vihat niskaansa.
  • Vuokrasin asunnon kerrostalon ylimmästä kerroksesta, jossa oli vain kaksi asuntoa. Ajattelin löytäneeni unelmien kämpän. Siinä toisessa asunnossa asui perhe, jossa oli kolme häiriintynyttä henkilöä. Ovien pauketta, huutamista, kovaäänistä musiikin soittoa. Kävin muutaman kerran sanomassa kohtalaisen tiukasti, että melu seis. Sain viimein isännöitsijän ottamaan kätensä taskusta ja ryhtymään toimiin. Kolme varoitusta kolmessa viikossa ja häätö. Muuttamisprosessi oli mielenkiintoisen näköistä – tavaroita kannettiin n. viikon ajan kerrostalon takapihalle. Sieltä ne hävisivät hiljalleen.
  • Kärsimme puolisoni kanssa alakerran naapureiden parveketupakoinnista. Asiasta on huomautettu useasti, mutta eihän sitä kieltää voi, jos ei ole vuokrasopimuksessa kielletty. Savu tunkeutuu asuntoomme kuin olisi sisällä poltettu. Ei voi pitää ikkunoita tai parvekkeen ovea auki kesälläkään.
  • Naapurin koirat räkyttävät ja ulvovat pitkin päivää kaikkea liikettä ja ääntä pihalla. Asiasta sanottu mutta eivät ilmeisesti ymmärrä miten paljon ne haukkuvat. Aloittavat aamulla ennen kahdeksaa kun ihmiset lähtevät töihin. Vuorotyöläisen näkökulmasta oikein mukavaa.
  • Talomme vanha rouva valittaa asiasta kuin asiasta,tehtailee taloyhtiölle valitusilmoituksia, ravaa naapureitten ovilla asiasta kuin asiasta, ellei asiat mene mielensä mukaan alkaa kirjeitten ja lappusten postiluukusta pudottelu, saa huutoraivareita, haukkuu asukkaita toisille jne.
  • Nykyisessä talonyhtiössäni pahinta on se, miten asukkaat valtaavat vieraspaikat. Joko ei viitsitä maksaa tolppapaikasta tai sitten ”kakkosautoa” pidetään vieraspaikalla. Todella turhauttavaa, kun oikeat vieraat eivät saa autojaan parkkiin.
  • Nimettömiä lappuja tuli postiluukusta jossa kerrottiin koiran haukkuneen vaikka olimme 150km päässä mökillä. Olimme myös puolison kanssa riidelleet läpi yön vaikka toinen meistä oli yövuorossa. Yläkerran naapurimme olivat tähänkin syyllisiä mutta äänen alkuperää ei vaivauduttu kunnolla selvittämään. Kyseessä 70luvulla rakennettu kerrostalo. Ongelma oli että talossa äänet kuuluivat c ja d rappujenkin välillä. Kuulit kun naapuri halusi tehdä nakkikeitto illalliseksi. Koitin käydä ovilla asioita selvittämässä mutta harva ovia avasi. Nimettömänä kyllä uskallettiin perättömiä huudella.
  • Naapurimme puuttui kaikkeen ja valitti kaikesta; koirasta, pesukoneesta, pihamme kunnosta. Hän kävi useampaan otteeseen huutamassa ovellamme, viimeisimmäksi syynä oli aidan siirtäminen sen oikeaan paikkaan, mitä hän vastusti. Nämä tapahtuivat monesti ilta-aikaan (klo 21 jälkeen) ja ovikelloa soitettiin niin pitkään, että avasimme. Hän itse perustuli käytöstään sillä, että vitutti.
  • Jokaisessa ainakin vanhassa kerrostalossa on ainakin yksi käyttäjä joka tietää kaikkien asiat paremmin kuin itse asianomaiset. Kyttäys jatkuu jatkuvaan valitteluun isännöitsiälle/ vuokranantajalle pienistäkin asioista jotka häiritsee. Edessäpäin mukava mutta selän takana juoruaa kaikkien asioita minkä kerkeää. Omia etuuksia ajaa kovasti ja omia oikeuksia ja erityisetuuksia. Eritoten pitää itseään viisaampana kuin kukaan muu ettei muut ymmärrä kuka asioiden takana on.
  • Taloyhtiössä perinteinen kyylä, jolla ei muuta tekemistä, kun tutkailla toisten tekemisiä. Jututtaa asukkaita tasaiseen tahtiin, pysyäkseen tietoisena muiden asioista ja kertoo parhaimmillaan eteenpäin. Oman asunnon sijaintikin valittu luultavasti mahdollisimman keskeiselle paikalle, jotta paras näkyvyys. Käyskentelee pihalla ja saattaa jututtaa naapuritaloyhtiön asukkaitakin.
  • Seinänaapurina ammattilaulaja joka opetti kotonaan laulua ja pianonsoittoa, piano kantavaa seinää vasten. Ystävällisesti toisen naapurin kanssa pyydettiin siirtämään pianoa ja rajoittamaan kolmen alle kouluikäisen lapsen soittimen hakkaamista. Vasta valituksen tekeminen auttoi, tilalle tuli sähköpiano ja kohta muuttivat pois. Tilalle tuli aamusta yöhön musiikkia huudattava nuoripari, musiikin ja huudon lisäksi sisällä tupakointi raivostuttaa hajun kulkeutuessa muihin asuntoihin. Ensimmäinen valitus ei ole menoa rauhoittanut…ikävä edellistä naapuri.
  • Jatkuvaa humalaisten huutoa ja örvellystä – aina aamu varhaisesta myöhään yöhön. Mitkään huomautukset tai varoitukset eivät vaikuttaneet pätkääkään.
  • Aikaisemmissa asunnoissa häirintä on ollut enimmäkseen joka viikkoista biletystä: naapurit alkoholisoituneita ja kova äänisiä, musiikki soi täysillä. Näissä tapauksissa harvenee, kun ilmoittaa poliisille ja tekee isännöitsijälle ilmoitusta. Muutin itse pois, joten siihen sitten loppui.
    Sitten on ollut myös biletyksen lisäksi koiran ulvontaa ja haukuntaa, koska eläin on jäänyt yksin. Ensin oli öisin (kun naapuri itse lähti baareilemaan), mutta sitten alkoi olemaan vuorokauden ajasta riippumatta. Ilmoitin poliisille, kun huomasin koiran olevan talvipakkasella ulkona, parvekkeella. Muuten isännöitsijälle ilmoitusta ja lopulta naapuri muutti koirineen pois.
  • Olin taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, ja hallitukset tekemät päätökset eivät miellyttäneet erästä rouvaa, joka esitti eriävän mielipiteensä puhkaisemalla pyöräni renkaan 6 kertaa kesän aikana.
  • Hallituksen puheenjohtaja tuli huomauttamaan alakerran naapurin puolesta ”kun askeleita kuuluu klo 19.00 jälkeen alapuolella olevaan asuntoon”.