Poliittisen arjen sankari

Edellisen kerran pohdiskelin kolumnissani kansanvallan juhlaa, olihan juuri pidetty eduskuntavaalit. Se siitä, nyt on arki palannut politiikkaan, ja asetelmat ovat uudet.

Mielenkiintoista luettavaa tulee olemaan uusien kansanedustajien ja muidenkin mukana olleiden vaalirahailmoitukset. Jos ne on tehty rehellisesti, kuten vaatimus on, niin rahaa on poltettu kaiken kaikkiaan hirvittävästi. Läpimenneitten alle 20 000 euron vaalikuluselitykset ovat numeroiden kaunistelua, sen verran Savo-Karjalan vaalipiirissä menee jo perusmainontaan sekä 31 kunnan ja markettien pihoilla tarjoiluun.

Ihan vaan muistin virkistykseksi, että limpparietiketin kokoinen vaalimainos voi joissain lehdissä maksaa helposti yli 300 euroa. Se on puolet työmarkkinatuella olevan kuukausituloista, ja ne 20 000 euron vaalikulut ovat satojentuhansien suomalaisten käteen jäävät vuositulot ja enemmänkin. Arvatkaapa, mikä oli suomalaisten yleisin kuukausipalkka vuonna 2017. Se oli 2500 euroa. Verot siitä tietysti pois. Rahamiesten ja –naisten hommaa nuo eduskuntavaalit, mutta eihän sitä kuluja lasketa, kun kansanvallan asialla ollaan, vai mitä?

Vaalikulut kuittaantuvat kyllä valituille kansanedustajille neljässä vuodessa, mutta todellisia arjen sankareita ovatkin ne, jotka eivät tulleet valituiksi. Rahaa paloi turhaan, ja usein vielä lainarahaa, jonka takaisinmaksu pankille repii haavat auki säännöllisesti joka kuukausi. Ei muuta kuin juokset edelleen ajokoirana kuntapolitiikan kokouksissa, luet kilometritolkulla papereita ja selaat gigatavuja. Mietit, kirjoitat ja pyydät puheenvuoroja. Laiminlyöt vuositolkulla perhettäsi aina eron partaalle, kun istut pitkiä puuduttavia kokouksia poissa kotoa. Poliittisen arjen sankari!

Mutta se ei ollut sankarin teko se, ettei vastavalittuja kuopiolaisia kansanedustajiamme kukitettu kaupunginvaltuuston ensimmäisessä eduskuntavaalien jälkeisessä kokouksessa? Oliko alhaista mieltä, tyhmyyttä vai silkkaa unohtamista? Mikään vaihtoehto noista ei imartele laiminlyönnin tehneitä, sillä se on kaikin puolin hieno saavutus ja kukkakimpun väärti, että pääsee eduskuntaan edustamaan kotikaupunkiaan. Onnittelut teille Marko Kilpi, Minna Reijonen ja Tuula Väätäinen!

PS. Kiitoksia myös lukijoilleni, jotka olette kaksi vuotta seuranneet kirjoitteluani Kaupunkilehdessä. Siirryn joksikin aikaa vapaalle ja keräämään elämänkokemusta.

Kirjoittaja on kuopiolainen historianlehtori.