Lukijat kertovat hauskoimpia ja oudoimpia joulupukkimuistojaan: ”Pukki pyysi nestemäisiä matkaeväitä”

Joulupukki kertoo, että aattoillan kierroksella tulee yleensä hiki pintaan. Kuva: Korvatunturin kuva-arkisto

Jouluaattoon on enää pari päivää. Sen kunniaksi Kaupunkilehti kyseli lukijoiden pukkimuistoja.

Tunnelma tiivistyy ja lasten jännitys kasvaa, kun jouluaatto lähenee. Aaton h-hetki on tietenkin joulupukin vierailu. Kaupunkilehti kyseli lukijoiden ikimuistoisimpia pukkitarinoita, olipa muisto sitten hauskimmasta tai katastrofaalisimmasta kohtaamisesta kuuluisan punanutun kanssa.
Tavoitimme viimehetken haastatteluun myös itse joulupukin.

Varttitunti tai pikkuisen yli, on parahultainen joulupukin vierailun mitta. Lyhyempi tuntuu kiireiseltä, mutta pidemmän ajan jälkeen alkavat jotkut aikuiset liikehtiä levottomina ja vilkuilla kelloa, kuin miettien aikoneeko vieras laisinkaan lähteä. Näin kertoo kymmenen vuoden kokemuksella kuopiolainen joulupukki.
– Olen vieraillut myös marketeissa ja tapahtumissa, mutta kyllä jouluaaton kotikierros on joka kerta erikoistapaus, ihan omassa luokassaan, joulupukki kertoo.

Taloon tullessa tervehditään yleensä perinteisellä fraasilla: ”Onko talossa kilttejä lapsia?”
– Usein joku pieni saattaa ujostaa, ja pientä neuvottelua on käytävä, ennen kuin uskaltaudutaan ihan itse hakemaan pukin ojentama lahjapaketti. Ja totta on, että joskus uskalletaan vasta seuraavana vuonna.
– Itsellekin on vähän mysteeri, miten sitä tuossa pienessä hetkessä onnistuu rakentamaan lasten kanssa sen luottamuksen ja yhteyden. Kaipa ne tietävät, että joulupukki on kaveri, mies naurahtaa.

Hiki saa tulla, hiki pitää tulla, ja niin tuleekin, pukki kertoo. Aluspaita pysyy märkänä koko matkan. Pukille tarjotaan usein juomaa, mutta siinä mies pyytäisi pientä pelisilmää isäntäväeltä.
– Jos tarjoatte pukille glögiä tai mehua, niin käyttäkää pilliä!
Rommia ja konjakkia myös usein kuulemma tarjottaisiin, mutta eihän rekeä passaa ohjastaa pöhnässä.
– Porot haistavat heti, jos pukki on naukannut, ja vetävät oikopäätä penkkaan.

Pukki muistelee erästä toissavuotista vierailua, jossa hän oli jo ovensuussa lähtöä tekemässä, kun matkan vielä keskeytti eräs kysymys.
– Perheen orastavaa teini-ikää poteva silkohapsukainen huikkasi, mahdollisesti tiedustelunsa teekkarien klassikkoartikkeliin perustaen: ”Miten joulupukki ehtii yhden illan aikana niin moneen miljoonaan kotiin vierailemaan niin ja niin monta miljoonaa tonnia painavan kuorman kanssa?” Käännähdin kannoillani ja lainkaan epäröimättä murjaisin kysyjälle vastaukseksi katse rillien ylitse tuikkien: ”Jos tuumaat asiaa enemmän kuin neliulotteisesti, on vastaus kysymykseesi selvä kuin pläkki!” Hipsin tieheni herkullisen naurunremakan saattelemana.

Tulipa pukin luo Matkuksen ostarilla kerran eräs kymmenvuotias poika ja toivoi lahjaksi pelkkiä Tähtien sota -leluja. Lähtivät sitten, perhe edellä, poika perässä.
– Mutisin perään, vain pojan kuullen: ”Olkoon voima kanssasi.” Silloin pyörähti lapsi takaisin kuin upseeri, silmät ja suu ihastuneesta ällistyksestä selällään, ja kiitti niin maan painokkaan arvokkaasti, että olisi kelvannut kuninkaalle! pukki muistelee hauskaa kohtaamista.
Mieleen pukille ovat jääneet myös silloin tällöin saamansa lahjat, esimerkiksi hienosti koristeltu lahjasäkki ja pienen tytön käsin sitoma pikkuruinen muistikirja, jota oli vähän täytetty valmiiksi.

Muistaapa pukki sellaisenkin kerran, kun vierailulla ujo poika istui sohvalla hiljaa joulupukin kyljessä. Kun poika ei oikein tiennyt mihin katseensa asettaisi, niin tuijotteli sitten pukin liivin nappeja.
– Onko nuo poron luuta, poika kysyi, ja olihan ne. Niitä siinä sitten näprättiin yhdessä ja ihmeteltiin.

Pukkimuistoja

”Lasten ollessa pieniä, tilauspukki tuli lenkkarit jalassa. Muuten meni hyvin. Jälkeenpäin kuvia katsoessamme huomasimme, että pukilla ollut parta oli valunut kaulaan. Tammikuussa riitti naurua kuvia katsellessa.”

”Aikanaan toimin itse joulupukkina. Eräässä perheessä lapset juoksivat minut nähdessään sängyn alle ja rupesivat itkemään. Yritin vanhempien avulla houkutella lapsia pois, mutta ei onnistunut, itku vain kiihtyi. Lähdin pois kertoen tulevani vuoden päästä uudestaan. Maksua en suostunut ottamaan.”

”Kun olin pieni, eräänä aattoaamuna vanhempani kertoivat, että ulkoa kuului hirveä rysähdys. Lähdimme ulos katselemaan, mistä ääni johtui. Vähän matkan päässä kodistamme huomattiin ojassa jotain ihmeellistä. Vanhempani totesivat, että pukki on ajanut reellä ojaan! Ojassa oli ”tömähdyksen” jälki, karkkeja ympäriinsä ja jopa pieniä paketteja. Tätä sitten puitiin koko päivä. Onneksemme illalla pukki saapui ja kertoi tapaturmasta. Joulupäivänä kävimme siistimässä ”rekikolaripaikan”. Tämä päivä jäi ikuisesti mieleeni. Nykyään mietin, että hehheh kylläpäs vanhemmillani oli taas välähtänyt idea jouluaatolle.”

”1970-luvun lopulta muistan aika erikoisen joulupukin, joka kertoi ilmoituksessaan olevansa raitis. Niin olikin. Mutta hänellä oli selässään kaksi säiliötä sisältävä reppu, johon pukki pyysi poislähtiessään kaatamaan vähän nestemäisiä matkaeväitä, jotta matka takaisin Korvatunturille sujuisi mukavammin: oikeanpuolimmaiseen kirkkaita ja vasemmalle viinejä.”

”Pukki saapui illalla ja asteli olohuoneeseen. Hän jutteli meille ihmetellen, mille ihmeelle me aikuiset nauraa räkätämme; pukilla oli valkoiset viikset valahtanut suun alapuolelle parralle, ja valkoisten viiksien sijaan pukilta paistoi ruskeat viikset. Oli näky hulvattoman komea! Lapset eivät onneksi tajunneet mitään.”

”Yhtenä jouluna pukki oli tilattu ja lapset odottivat, mutta pukkia ei kuulunut ja pettymys oli tosi karmea. Jälkiselvitys oli, että pukki oli liukastunut ja pukin isällä ei ollut meidän numeroa. Aikalailla selkeä ”kännipukki” kaatunut matkalla. Onneksi ei tullut lapsille traumoja ja aatto meni hyvin.”