Raimo Tuomainen: ”Tiedonjanoisena nautin oppimisesta”

Raimo Tuomainen on ollut lapsesta saakka todella sosiaalinen. Kuva: Tuomaisen albumi

Minä lapsena: Raimo Tuomainen, 61, KYSin suunnittelija, Kaupunkilehden kolumnisti

”Muutimme lapsuudessani usein. Synnyin Nilsiässä ja puolitoistavuotiaana hakeuduin perheineni kantakaupunkiin. Asustimme Niiralassa, Linnanpellolla, Inkilänmäellä ja keskustassa. Eniten tunnen itseni keskustalaiseksi, Kirkkokadulla kun asuimme viitisen vuotta.
Lapsuuden perheeni oli äiti, isä, veli ja kaksi siskoa. Olin selvästi nuorin. Sain onnellisesti paljon rakkautta, syliä ja huolenpitoa. Tuntui, että kaikki perheessä olivat innoissaan pienimmäisestä.

Olin lapsena liki ylikiltti, joskin tappelinkin kavereiden kanssa. Olin tosi sosiaalinen ja halusin jutella kaikkien kodin vieraiden kanssa. Mutta olin auvoinen myös yksin. Leikin tuntikausiakin mielikuvitusleikkejä, joissa vaihdoin sujuvasti rooleja. Olin perustyytyväinen.

Viihdyin lapsuudessani kotona. Isä oli työorientoitunut ja kotona vähän, mutta lämmin persoona, kuten äitikin. 10-vuotiaana koin traumaattiseksi vanhempieni eron. Toinen kipupiste liittyy rakkaaseen Kalle-koiraan, joka ulisi yksin jäätyään ja josta jouduin luopumaan. Pisin jatkuva ystävyyssuhde on naapurin Harriin, johon tutustuin 3-vuotiaana. Toinen pitkään jatkunut on koulukaveri-Timon kanssa.

9-vuotiaana keksin Köyhäinmaan, mielikuvitusmaan, jota koskevin tiedoin täytin kai kymmeniä vihkoja. Järjestin siellä muun muassa jalkapallosarjat, vaalit, vaihdoin hallituksia ja päivitin kuntien väkilukuja. Poikien kanssa pelasin paljon jalkapalloa, vaikken hyvä ollutkaan. No, yritin myös sitkeästi ihastuttaa pihan ja koulun nättejä tyttöjä.

Koulujani olivat Puijon koulu, Puistokoulu ja Klassikka. Tiedonjanoisena nautin koulussa oppimisesta, olin vain hirveän huolimaton. Ja huolellisuusnumerot hävettivätkin. Matematiikka ja äidinkieli olivat ilo, käsityöt ja kaunokirjoitus kauheita.”