Russkij aeroport

Muistattehan entisen kaupunginjohtajamme Kari Häkämiehen? Kaikki muistavat, mutta mistä? Hänhän vain tuli, oli ja meni. Vajaa vuosi Kuopiossa riitti. Kari Häkämies valittiin Kuopion kaupunginjohtajaksi kesällä 1998. Kokoomuksen löytö, joka ei kuitenkaan tänne kotiutunut. Lähti kesken kaupunginjohtajuusaikansa Paavo Lipposen toisen hallituksen sisäasiainministeriksi.

Suurempiin tehtäviin kutsui häntä isänmaa. On kutsunut siitä asti. Mitä tuolta kutsumukselta on jäänyt aikaa, niin on kirjoitellut rikosromaaneita, vähemmän on Kuopiossa näkynyt. Olisin halunnut tavata hänet silloin. Hän oli Persoona. Samassa korttelissa sentään asuimme, talonsakin näkyi meidän keittiön ikkunasta, mutta juttuväleihin ei tilaisuutta tullut. Taksit vaan suhasivat edestakaisin.

Häkämiestä ei Kuopiossa muisteta suurista rakennushankkeista sen enempää kuin pitkäjänteisestä työstäkään. Legendaarinen on sen sijaan hänen tokaisunsa Kuopion torista. Tuosta meidän kaikkien torista, ylpeydestämme. Kaupungintalon ikkunasta katsoen Kuopion tori näytti hänestä ”venäläiseltä lentokentältä” – russkij aeroport. Sellaisen aidon hän varmaan oli nähnyt, joten en tohdi epäillä hänen kokemuksensa syvyyttä. Silti tulkitsen sen ilkeilynä. Venäläinen lentokenttä kuulostaa ankealta, valottomalta ja autiolta. Selvästi ”junantuoman” ihmisen lausunto ilman häivähdystäkään savolaista huumoria tai kotiseuturakkautta.

Pitikö sitä toria katsoa marraskuussa? Pitikö varsinkin, kun kaupunginjohtajan työhuone sijaitsee toisella puolella kaupungintaloa, ja ikkunat antavat muihin suuntiin kuin torille. Silti piti mennä katsomaan ja murjaisemaan toristamme, muailman navasta, maapallon keskipisteestä, koko universumin ytimestä!

Ehkäpä hän oli oikeassa – silloin vuonna 1998. Mutta nyt on nyt. Kaksikymmentä vuotta on kulunut, ja kaupunkimme matkailujohtaja Kirsi Soininen on saanut vapaat kädet ja näyttänyt kuinka tapahtuma toisensa jälkeen – ja joskus päällekkäinkin – elävöittää torimme. Kiitos Kirsi!

Ulkomaalainen turisti torin kulmalla ihastuneena kysyi minulta elokuussa torin ollessa täynnä messukojuja ja ihmisiä, jotta onko torinne aina tuollainen. Ei aina, mutta usein.

Mutta eläköön marraskuinen ankea, avara, kylmänkostea ja hämärä torimme! Sen läpi kulkiessa voi hiljaisesti miettiä syviä ja perimmäisiä kysymyksiä tässä kaiken hälinän ja kiireen täyttämässä ajassa.

Kiitos Häkämies, että annoit meille edes yhden aidon asian.

Kirjoittaja on kuopiolainen historianlehtori.