Sami Romppainen ei tingi kahvi- ja lounastauoista

Sami Romppainen koittaa pitää kiinni noin 40 tunnin työviikoista. Kuva: Romppaisen arkisto

Yrittäjän arkea

Moneltako työpäiväsi alkaa?
Mulla työpäivät on hyvin erilaisia, joten sellaista selkeää rutiinia tähän ei ole tullut. Yleensä kuitenkin homma menee suunnilleen niin, että laittelen muksuja kouluun aamulla ja aloittelen tekemään hommia noin ysin aikaan. Joinain päivinä ajelen heti keskukselle puuhailemaan tai sitten käynnistelen koneet kotikonttorissa.

Mitä kaikkea teet ennen kuin avaat asiakastilan?
Tämäkin riippuu hyvin paljon siitä olenko itse vuorossa ja mitä päiväohjelmaan kuuluu muuten. Usein hoitelen aamupäivästä esim. reitintekohommia, koska halli on kiinni ja näin ollen sitä hommaa on kivempi hoitaa kaikessa rauhassa asiakkaita häiriköimättä. Myös mahdolliset kouluryhmät vierailevat meillä yleensä normaalien aukiolojen ulkopuolella. Meileihin vastailut, palaverijutut ja muut ”toimistohommat” ajoittuvat yleensä myös tälle ajalle. Hallivuorossa ollessani päivä keskuksella käynnistyy aina noin 60–90 minuuttia ennen hallin aukeamista siivouksen merkeissä. Paikat laitellaan kuntoon asiakkaita varten, käynnistellään kassat ja muut tarvittavat systeemit.

Mitä kaikkea työpäiväsi pitää sisällään?
Päivät eivät ole ikinä samanlaisia. Usein työpäiviini kuuluu esimerkiksi markkinointihommia, tilausten tekemistä, laskutusta, suunnitteluhommia ja mitä nyt milloinkin. Myös reissuhommia kertyy nykyään noin 20–30 päivää vuodessa. Näihin kuuluu esimerkiksi kisareitin tekoa, reitintekokoulutusta ja muita vastaavia juttuja. Hallivuorossa ollessani työtehtäviini kuuluu asiakaspalvelua, myyntityötä, kiipeilyn ohjausta, kahvin valmistusta, hyllyjen täyttämistä, turvallisuuden valvontaa, otteiden pesua ja mitä ikinä nyt kohdalle sattuukaan.

Moneltako työpäiväsi loppuu?
Tämäkin riippuu täysin päivästä. Joskus päivä kestää ilta kymmeneen asti ja joskus lopettelen jo puolilta päivin. Koetan pitää kiinni noin 40 viikkotunnin työviikoista. Joskus mennään reippaasti yli ja joskus alle. Balanssi on kuitenkin hyvä säilyttää ettei homma lähde ihan keulimaan.

Ehditkö pitää taukoja?
Joo, kahvi- ja ruokatauoista ei tingitä. Hyvät lounashommat maistuu todellakin aina. Onneksi Kuopiossa on nykyään oivallinen lounasvalikoima.

Mitä teet viimeiseksi kun lähdet töistä?
Kyllähän se taitaa valoja sammutellessa mennä.

Miten pidät huolta omasta jaksamisesta?
Kai tässä on vuosien varrella Siperia opettanut, että työt eivät lopu tekemällä ja nykyään koetan pitää viikkotuntimäärän aisoissa. Alunperin ajauduin alalle oman harrastuksen kautta ja se on edelleen itselle se rakkain harrastus. Elikkäs, jotta jaksaa työkseen tehdä kiipeilyhommia täytyy kiivetä riittävästi myös vapaa-ajalla, että sopiva balanssi pysyy yllä.

Mikä työssäsi on parasta?
No ehdottomasti se kun näkee ihmisten saavan kiksejä kiipeilystä! On huikeaa nähdä kun ihmiset löytää tiensä liikunnallisen elämäntavan pariin kiipeilyn kautta ja alkavat voida paremmin. Lisäksi henkilökohtaisena intohimona voisi mainita kiipeilyreittien tekemisen, jossa yhdistyy mukavasti liikunnallisuus ja luovuus.

Kuinka kauan olet ollut yrittäjä?
6 vuotta

Onko suvussasi yrittäjiä?
Eipä tietääkseni. Suvun musta lammas? Tai ehkä vaan eksynyt karitsa…

Miksi päätit ryhtyä yrittäjäksi?
Hmm, tämä meni oikeastaan niin, että halusin alkaa tekemään töikseni kiipeilyyn liittyviä juttuja ja siihen maailman aikaan tämä mahdollistui oikeastaan vaan yrittäjäksi ryhtymisen kautta.

Mitä tekisit jos et olisi yrittäjä?
No tämä onkin mielenkiintoinen kysymys! Olen (eräältä) koulutukseltani valokuvaaja, joten ehkäpä ajautuisin taas aktiivisemmin niiden hommien pariin. Toisaalta myös lapsuuden ja nuoruuden haaveammatti heavy metal muusikko kiinnostellee aina 🙂

Millaista yrittäminen on Suomessa?
Hmm.. Tuntuu, että sana ”yrittäjä” herättää suomalaisten keskuudessa monenlaisia tuntemuksia. Yhteiskunnallisessa keskustelussa yrittäjiä pidetään monesti jonkinlaisina ”riistäjinä”, jotka käärivät kylmästi hillot omaan taskuun ja vetävät sikaria Pattayalla. Kyllähän tuosta kaikesta tulee paljon huumoria veisteltyä, mutta pakko kyllä myöntää ettei se ”ikuinen kesä Pattayalla” ihan herkässä suomalaisella pienyrittäjällä ole. Jos haluaisin päästä helpolla olisin kyllä lopettanut yrittäjän hommat jo kauan sitten.

Mistä yrityksesi sai nimen?
Perustamisvaiheessa pyöriteltiin monenlaisia nimivaihtoehtoja ja keksittiin monta loistavaa vaihtoehtoa, esim. ”Kuopion Yliopistollinen Kiipeilykeskus”, joka olisi epäilemättä ollut menestys… Kaikkien hyvien vaihtoehtojen rinnalle aikaisempi yhtiökumppanini Sampsa keksi nimen ”Voima”, joka sitten vääntyi jotenkin savolaiseen muotoon ”VOEMA – Kuopion kiipeilykeskus”. Ja loppuhan on historiaa…

Mikä yrittämisessä on haastavinta ja miksi?
Ehkäpä se ainakin tämän kokoisessa yrityksessä on työn ja muun arjen yhdistäminen. Mitä työtehtäviä sinun kannattaa tehdä itse ja mitä delegoida työntekijöille. Miten priorisoit oman aikasi niin, että homma toimii järkevästi ja sinulta säästyy energiaa myös muuhun elämään…

Millaisena näet yrityksesi 5 vuoden kuluttua?
VOEMA tunnetaan Suomessa moderniin boulderointiin erikoistuneena kiipeilykeskuksena, jossa reitintekoon suhtaannutaan erityisellä vakavuudella. Haluamme kehittää tätä linjaa entistä pidemmälle ja olla aktiivisesti mukana lajin kehittymisessä Suomessa. 5-vuotissuunnitelmaamme kuuluu myös uuden ja entistä hienomman VOEMA – kiipeilykeskuksen avaaminen Kuopioon. Olemme jo jonkin aikaa etsineet sopivia tiloja, mutta korkeat tilat hyvällä sijainnilla ja järkevällä vuokralla ovat Kuopiossa varsin harvassa.

Sami Romppainen

  • Ikä: 39
  • Yritys: Voema Oy
  • Harrastukset: Kiipeily, musiikkihommat