Sami tekee työkseen ikuisia kuvia iholle

Sami Karttunen tekemässä tatuointia asiakkaalle. Kuvanottovaiheessa tatuointi oli lähes valmis ja sitä oli tehty useampi tunti. Kuvat: Inka Matilainen

Kuopiolainen Sami Karttunen teki ensimmäiset tatuointinsa itseensä. Hän on elättänyt itsensä vuosia kuvien teolla.

Kuopiolainen tatuointiartisti Sami Karttunen osti ensimmäiset tatuointilaitteensa vuonna 2010. Hän ajautui tatuointien pariin osin vahingossa, kun mies päätti itse tehdä loppuun kaverin hänelle tekemän tatuoinnin.
– Oma ensimmäisen tatuointini piti olla Misfits-bändin pääkallo. Kaverin isoveli teki sitä ja se meni jo tekovaiheessa pieleen ja sitä piti peittää. No sitten myöhemmin sain kyllä sen pääkallon ja ympärille hämähäkin seittiä, mutta tatuoija ei jaksanut tehdä sitä kuin aina vähän kerrallaan. Minulla meni hermot ja tein sen itse loppuun, mies nauraa.

TATUOINTIURAN alussa teollisuusmaalausta päivätyönä tehneen miehen arkeen kuuluivat useat lomautukset. Työntekijät lomautettiin jossain vaiheessa joka toiseksi viikoksi. Sami ei halunnut marssia työkkäriin, vaan hakeutui töihin kuopiolaiseen Spellbound Tattooseen.
– Kun lomautukset loppuivat jatkoin silti niin, että tein joka toinen viikko maalaustöitä ja joka toinen viikko tatuointeja. Fiilis oli kytenyt jo pitkään ja kun työpaikallakin sanottiin, että taidot menevät maalaushommissa hukkaan, ajattelin, että ehkä nyt on aika. Lopulta irtisanouduin maalaushommista kokonaan ja aloin tehdä pelkästään kuvia.

VUONNA 2013 luova mies pisti oman liikkeen, Rotten Tattoon pystyyn. Siitä lähtien hän on työllistänyt itsensä täysin tatuointien tekemisellä ja nauttii siitä. Hän sanoo, että moni aloitteleva tatuoija tekee ensimmäiset kuvat itseensä. Siinä oppii, millaiseen syvyyteen kuva on hyvä tehdä, eikä tarvitse kuunnella jälkikäteisavautumista.

TAITEELLISUUTTA ja luovuutta. Sitä on Samin mielestä tatuoijalla oltava. Hänen mukaansa ei riitä, että osaa piirtää, vaan täytyy osata myös sommitella ja visioida kuva sopimaan asiakkaalle.
– Täytyy olla visuaalista hahmottelukykyä nähdä kuva mielessä. Asiakas voi tulla pelkän idean kanssa ja hänelle on osattava suunnitella ja piirtää se. Samoin on myös osattava miettiä, mihin kohti kehoa kuva sopisi parhaiten, jotta tatuointi kaunistaa eikä rumenna kantajaansa.

KEHITYKSELLE on hänen mukaansa tärkeää myös se, että artisti pääsisi tekemään kuvia liikkeeseen. Sillä tavoin kehittyy parhaiten.
– Toiset eivät toki kehity silloinkaan. On silti tärkeää päästä ja joutua tekemään erilaisia asioita, muuten jumahtaa helposti yhteen juttuun.

SAMI itse on erikoistunut musta-valkoiseen realismiin ja tykkää tehdä eniten pääkalloja. Siitä huolimatta hän tekee hyvin monenlaisia kuvia ja ohjaa ihmisiä eteenpäin, jos ei koe jotain omaksi vahvuusalueekseen.
– Jos asiakas haluaa esimerkiksi japanilaista tyyliä, ohjaan suoraan Tinolle. Arvostan muita hyviä artisteja. Tässä työssä on oltava nöyrä, ahneus ei kanna pitkälle. Kyllä tähän on oltava intohimo.

TYÖSSÄÄN Sami on kohdannut monenlaisia asiakkaita ja siksi hän korostaakin, että hyvä tatuoija on myös vastuullinen ja kertoo suoraan, jos ei osaa tehdä jotain tai jos asiakkaan pyyntö on aivan absurdi.
– Minulla on käynyt henkilö, joka halusi latinankielisen tekstin, muttei muistanut mitä se tarkoittaa, vaikka oli miettinyt sitä kolme vuotta. Sanoin, että mietihän vielä toiset kolme vuotta.

TATUOINTI on ihossa koko loppuelämän. Sitä eivät kaikki tunnu tajuavan, vaikka kuvaa himoitsevatkin. Siksipä Samilla on tiettyjä juttuja, joita hän ei tee.
– En suostu tekemään ihmisen ensimmäistä tatuointia kaulalle, kasvoihin tai kämmenselkiin. Kyllä eka kuva on oltava jossain muualla, kuin niin näkyvässä paikassa. Enkä tee tribaaleja.

HINTOJEN vertailijoita. Niitä Sami ihmettelee eniten. Hän sanoo, että Whirpoolin samaa pesukonetta voi kyllä vertailla hintojen puolesta eri paikoissa, mutta tatuointeja ei.
– Kerran yksi kaveri kauhisteli, miten paljon kuva maksaa ja sanoi, että Petosella kaveri tekee viidellä kympillä. Sanoin, että sinne vaan sitten. Koska jokaisella artistilla on oma tyyli, ei kuva ole samanlainen. Siksi niitä ei voi verrata. Tatuointi on iholla lopun elämää. Kannattaako siinä säästää?

Ennakkoluuloihin törmää yhä

Haastattelupäivänä Rotten Tattoon tatuointiartisti Sami Karttunen teki suurehkoa leijonan kuvaa nuoren naisen takareiteen. Kuva oli nimettömänä pysyvän asiakkaan seitsemäs tatuointi, ja se on kaveritatuointi hänen parhaan ystävänsä kanssa.
– En halua nimeä tai kasvojani lehteen sillä en halua, että ukkini saa tietää minun taas ottaneen tatuoinnin. Hän ei hyväksy niitä ja en halua turhaan pahoittaa hänen mieltään.

KOMMENTISTA päästäänkin suoraan asiaan. Nimittäin tatuoitujen ihmisten yhä kohtaamiin ennakkoluuloihin. Sami sanoo, että ikivanhaa vankilakommenttia kuulee Suomessa yhä. Asiakaspalvelu saattaa olla tatuoidulle huonompaa kuin ihmisille, jolla ei ole tatuointeja. Välillä arvostelemaan tullaan päin näköä.
– Kävin tammikuussa Espanjassa ja siellä joka päivä tultiin sanomaan, miten kauniita tatuointini ovat ja missä ne olen ottanut. Suomessa ei ikinä kukaan tule sanomaan mitään, tai jos tulee, niin vain arvostelemaan, Samin asiakas kertoo.

SAMI ja asiakas antavat useimpien kommenttien mennä ohi korvien. Joskus kuitenkin kärsivällisyys ei enää riitä ja palautetta on pakko antaa takaisin.
– Kerran eräs todella ylipainoinen henkilö alkoi arvostella ulkonäköäni päin naamaa. Hän sanoi, että miten kamalaa on, kun pilaan ihoni tatuoinneilla. Vastasin, että niin teet sinäkin lihottamalla itsesi aivan järkyttävän kokoiseksi.

MOLEMMAT ovat huomanneet, että arvostelut eivät katso ikää tai sukupuolta. Kommentteja tulee niin miehiltä kuin naisiltakin. Arvostelun tarve kuitenkin ihmetyttää heitä kovasti.
– En minä kulje tuolla arvostelemassa ihmisiä, eikä kukaan mukaan tervejärkinen. Miksi toisen kokevat tarvetta siihen, en tiedä. Mutta eipä noista jaksa enää hirveästi välittää. Äitini sanoi kerran hienosti, että kun hän kuolee, niin tatuoinnit hän saa pitää. Niitä ei kukaan vie, eikä niistä sukulaiset tappele.