Sankareiden sädekehät

Amerikkalainen koripallotähti Kobe Bryant, itsensä Black Mambaksi brändännyt, kuoli helikopterionnettomuudessa tammikuussa. Se uutisoitiin maailmalla isosti. Myös Suomessa, vaikka korispiirien ulkopuolella Bryant oli tuiki tuntematon. Jenkeissä nousi älämölö, kun eräs näyttelijä twiittasi, että tämä palvottu, suorastaan jumalainen urheilusankari oli myös väkivaltainen raiskaaja. Joka raharikkaiden tavoin selvisi kuiville siviilikanteen lopputulemana, rahalla. Ja vaimolle ostetulla, miljoonia maksaneella sori siitä -sormuksella.

Näyttelijälle tulvi vihapostia. Myös The Washington Post -lehden politiikantoimittaja Felicia Sonmez, itsekin seksuaalirikoksen uhri, jakoi pian Bryantin kuoltua linkin, jossa oli käsitelty raiskaustapausta. Seurauksena tappouhkauksia. Sonmez kommentoi (HS 4.2.): ”Kaikista julkisuuden henkilöistä tulisi muistaa heidän kokonaiskuvansa, vaikka henkilö olisikin rakastettu ja hänen kokonaiskuvansa häiritsevä”. Lehti hyllytti Sonmezin pariksi päiväksi. Twiittien huonon ajoituksen vuoksi. Olisiko oikeaa aikaa tullut koskaan?
Miltähän Bryantin raiskaamasta naisesta, ja hänen kohtalotovereistaan tuntui, kun ”miljoonien rakastamaa suuruutta” ylistettiin? Nainen leimattiin aikoinaan mediassa valehtelevaksi, rahanahneeksi huoraksi.

Vähän vastaavaa tapahtui, kun mäkikotka Matti Nykänen kuoli. Jotkut näet tohtivat muistuttaa, että olymppiavoittaja oli myös viinamäen miehiä ja useasti tuomittu väkivaltainen rikollinen, muun muassa yhden vaimonsa pahoinpitelyistä. Lauantaiesseessään (31.1) HS:n elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti: ”Jörn Donner oli suomalaisen elokuvan linjanvetäjä, joka sortui myös törkeyksiin”. Yhdenkään edellä mainitun sankarin sädekehää heidän rikoksensa tai sikailunsa eivät juuri himmentäneet.
Pylväspyhimyksiksi korotettujen mahtijulkkisten kuoltua heitä on voitava muistella kaikkine mausteineen. Ja ravisteltava tarvittaessa alas jalustaltaan. Kiihkeimmille faneille se ei käy. He vaativat synninpäästöä. Vakavatkin rikokset ja väärinkäytökset, jopa julmuudet, saisi kuitata korkeintaan toteamalla, että hän eli ”vahvan elämän”.

Jalkapallotähti Cristiano Ronaldolle mätkäistiin Espanjassa vuosi sitten veronkierrosta lähes 20 miljoonan euron sakko ja vähän ehtoollista. Potkupalloilija saapui maireasti virnistellen rosikseen. Ja poistui sieltä voittajan elkein jakamaan nimmareita hurraavalle fanijoukolle. Rahalla kuitattu raiskaussyytekään ei Ronaldon nousukiitoiseen uraan ole vaikuttanut, eikä suosioonkaan.
Palvottuihin, teflon-pinnoitettuihin superjulkkiksiin ei lika helposti tartu.

Kirjoittaja on päivystävä dosentti.