Sirpa Karppi: ”Kovin eloisa ja oma-aloitteinen olin jo lapsena”

Vasemmalla kuvassa Sirpa roikkuu kiipeilytelineessä yhdessä ystävänsä Päivin kanssa. Sirpa vasemmalla raitapuvussa. Kuva: Karpin albumi

Minä lapsena: Sirpa Karppi, 51, K-kauppias

”Lapsuudenkotini sijaitsee Puijonlaaksossa, jossa asuin 16 vuotta. Hiihtäjäntie 7:n ja Sompatie 3:n välinen piha-alue kiipeilytelineineen ja kiikkuineen oli lapselle yhtä tivolia. Taloissa asui yhteensä 74 alle 18-vuotiasta lasta, joten kavereita oli aina. Pidämme vieläkin yhteyttä Facebookissa ja tapaamalla silloin tällöin myös tuolla pihalla. Kuvassa oleva Päivi onkin minulle edelleen kuin sisko.

Kovin eloisa ja oma-aloitteinen olin jo lapsena. Keksin muun muassa kerätä kukkia talon takana olevalta niityltä ja möin niitä kimppuina naapurin mummoille. Ja rahoilla ostimme läheisestä ”kempparista” karkkeja.
Koska en lapsena omaa koiraa saanut, kävin ulkoiluttamassa pihapiirissä asuvia koiria, joista yksi lintukoira innostui kerran huonolla syyssäällä seisomaan puussa ollutta lintua. Pitkä tovi meni koiraa sisälle houkutellessa, mutta sain palkaksi hämmästyttävän ihanan Mozartin kuulan.

Pelasimme pihalla jalkapalloa, polttopalloa, nelimaalia ja hypättiin paksulla köydellä hyppynarua – mukana olivat sekä isot että pienet. Kävimme myös Väinölänniemellä kannustamassa Kopareita, joiden mimmeissä aloitimme ystäväni Tuijan kanssa pelaamisen. Valmentajan muutettua pois Kuopiosta jouduimme vaihtamaan KuPSin harjoituksiin, jonne piti mennä Kopareiden vihreissä verkkareissa, kun ei ollut varaa ostaa uusia.

Rajalan koulussa kävin 4 ensimmäistä luokkaa, sitten Mustinlammen ala-asteella ja yläasteen Klassikassa, josta on jäänyt mieleeni käsityön opettaja Salmen huokailu ”Malta Sirpa, malta!”. Tiukkaa teki, mutta maltoin, ja sain 10 käsitöiden arvosanaksi.”

  • Sarjassa tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.