Sisäisen orvon viisautta etsimässä

Kaisa Kuurne vieraili viime viikonloppuna entisessä kotikaupungissaan Kuopiossa, Elämänvoimaa-tapahtumassa puhumassa sisäisen orvon viisaudesta. Hän vierailee Kuopiossa 28.9. puhumassa Tutkijoiden Yö -tapahtumassa. Kuva: Inka Matilainen

Tutkija ja joogaopettaja Kaisa Kuurne kirjoitti Jynkässä asuessaan isänsä kanssa kirjan kipeiden asioiden kohtaamisesta.

Kuopiossa, yhdessä Jynkässä sijaitsevassa keittiössä ja alueen metsäpoluilla on syntynyt näillä hetkillä ilmestyvä kirja Sisäisen orvon viisaus – Kuinka löydän kotiin. Kirjan on kirjoittanut Kuopiosta kesällä Helsinkiin muuttanut sosiologi, hyvinvoinnin tutkimuksen dosentti sekä joogaopettaja Kaisa Kuurne.

Sisäisen orvon viisaus on teos hylätystä sisäisestä lapsesta, jonka hyväksyvästä kohtaamisesta avautuu kirjan mukaan luonnollisesti uusiutuva elämä. Kaisa on kirjoittanut kirjan isänsä, erikoislääkäri ja terapeutti Simo Kuurneen kanssa.
– Itse olen tutkinut elämän murtumia ja kuulumisen kysymystä. Isäni taas on huomannut, että uupuneiden hoidossa avain on siinä, miten pystyy kohtaamaan orpokokemuksen itsessään. Tajusin, että oma väitöskirjani puhuu samoista asioista. Siitä, kuinka särkyneistä palasista rakennetaan uudelleen ihminen.

Kaisa ehdotti isälleen kirjaa aiheesta. Kun kustantajakin innostui, alkoi työstö Kaisan keittiössä. Tunteja kestävissä keskusteluissa kohdattiin uudestaan paitsi omia kipeitä kohtia sekä isän ja tyttären välistä suhdetta.
– Kyllä se oli aika raju teema ja prosessi. Huomasin tosiaan väitöskirjaani tehdessä, että ihmiset, jotka kokevat isoja elämänasioita, pystyvät menemään eteenpäin jos he vain uskaltavat kohdata ne ja saavat siihen tukea.

Kaisan ja Simon teos on poikkeuksellinen nykyisten elämäntaito-oppaiden joukossa, joissa jatkuva positiivisuus ja ajatus, että onni on vain päätöksestä kiinni loistavat. Kaisan ja Simon kirja avaa yleisiä tiedostamattomia toimintatapoja eli onnenohjelmia, joiden avulla ihminen alitajuisesti tavoittelee rakkautta, turvallisuutta ja hyväksyntää. Kirjassa pohditaan, mitä tapahtuu kun jokin toimintamalleista kriisiytyy. Teoksessa myös autetaan lukijaa kohtaamaan oma sisäinen orponsa eli torjutut puolet itsessä, eikä suinkaan ohittaa kipeitä tunteita.
– Sisäinen orpous on ihmisen osa. Joudumme elämään epävarmuuden, tarvitsevuuden ja kuolevaisuuden kanssa, vaikka kukaan ei koskaan täysin pysty täyttämään tarpeitamme. Onnenohjelmat selviytymiskeinoja, joiden avulla olemme saaneet turvallisuutta, hyväksyntää ja hoivaa. Onnenohjelmia voivat olla esimerkiksi suorittaminen tai kaiken ikävän kieltäminen.

Orpous kuvastaa Kaisan ja Simon kirjassa erillisyyttä ja epävarmuutta. Se on kuin pimeä yö, jossa ei voi olla varma koittaako uusi aamu. Ja nimenomaan tuon synkän yön läpi Kaisa ja Simo auttavat lukijaa kulkemaan, sillä sen matkan myötä voi avautua mahdollisuus uuteen merkitykseen ja rohkeaan läsnäoloon.
– Onnenohjelmat eivät ole huonoja vaan elämää edistäviä juttuja, joita tarvitaan, jotta elämä sujuu. Ihmiset kyllä tuntevat tämän sisäisen orvon käsitteen, kukin omalla tavallaan, mutta se ei ole toivottava.

Nämä ”pimeät yöt” ovat kuitenkin Kaisan mukaan vitaali osa ihmisen elämää. Suorastaan lajiin sisään kirjoitettu. Kun menetetään jotain ja ollaan hukassa, aletaan yleensä ponnistella voimakkaammin jonkin paremman eteen.
– Se on se elämän draivi. Se on todella hieno, konkreettinen ja hedelmällinen osa ihmisen elämää. Se on hyvin henkistä ilman, että se liittyy mihinkään uskontoon tai elämänkatsomukseen. Se liittyy siihen, että ihmisellä on kyky tuntea luottamusta ja turvaa elämän kannattelevaan voimaan ja rakkauteen. Kirjan viesti on, että rankat asiat ovat yksi jakso tai säie, josta kuljetaan läpi.

Orvon kokemusta ei voi ohittaa, se tulee jossain vaiheessa vastaan. Kaisa sanoo, että jos kokemukseen jää kiinni se tappaa, jos taas yritetään vain ohittaa tai kompensoida ei sekään toimi.
– Liika kompensoiminen ja kieltäminen voi synnyttää esimerkiksi taipumuksen tissutella. Viikatemies tulee lopulta kaikille vastaan.

Sekoitus tutkimusta ja henkisyyttä

Kaisa Kuurne asui muutama vuosi sitten pätkittäin New Yorkissa, Madridissa ja Helsingissä. Hän tutki kaupungeissa yhteisöllisyyttä ja paikkaan kuulumista. Tutkimusmaailmaan aina vetoa tuntenut ja siellä uransa tehnyt Kaisa ohjaa sivutyönään joogaa ja elämäntaitoa. Hän kouluttautui ammattiin avioeronsa jälkeen. Se oli rohkea hyppy toiseen maailmaan.
– Ajattelin silloin, että täytyy tehdä jotain merkityksellistä ja antaa elämän olla vaarallista. Olen aina ollut kiinnostunut tällaisista jutuista, mutta tehnyt tutkimusta ensin. Kyllä se vähän mietitytti, että riittääkö mun alalla ymmärrystä ja miten tutkimustyöni nähdään.

Kaisan yllätykseksi suhtautuminen on ollut positiivista. Hän uskoo sen johtuvan omasta avoimuudestaan asioiden suhteen. Mutta kuinka henkinen puoli ja tutkijaluonne toimivat yhdessä? Vai toimivatko ne?
– Minusta avain on siinä, ettei niitä sekoita liikaa. Ne voivat kuitenkin hedelmöittää toinen toisiaan. Minussa on molemmat puolet. Vaikka olen mieltynyt mantroihin ja niiden rakkaudelliseen voimaan, olen silti ihminen joka luokittelee ja laskee asioita ja miettii miten ne vaikuttavat elettyyn todellisuuteen.

Siksipä siis Kaisan ja Simon kirja onkin sekoitus tutkimusta, elämänohjausta ja henkisyyttä. Siinä on useita tarttumapintoja ja tekijät ovat ajatelleet, että se sopisi myös ihmisten parissa työskenteleville ammattimielessä.
– Kirjassa opetellaan tunnistamaan näitä onnenohjelmia. Omien onnenohjelmien tunnistaminen lisää myötätuntoa myös muita kohtaan. Ei esimerkiksi ärsyynnytä niin helposti toisen käytöksestä vaan ymmärretään, että jokainen yrittää joillain tavalla pärjätä täällä.

Sisäisen orvon viisaus ei ole omaelämänkerrallinen tai kokemuspohjainen teos. Kaisa on huomannut, että yksi monien elämäntaito-oppaiden teema on omasta kokemuksesta kirjoittaminen. Itse hän vierastaa omasta koekmuksesta käsin opastamista.
– Se menee helposti kokemusasiantuntijuudeksi ja niitä kokemuksia yleistetään. Omia kokemuksia ei voi yleistää. Vaikka ihmisten kokemuksissa onkin yhtäläisyyksiä, silti kokeminen on aina henkilökohtaista. Halusimme tähän neutraalimman ja laajemman tulokulman.

Kaisa ja Simo Kuurne

Kaisa Kuurne on sosiologi ja sosiaalisen hyvinvoinnin dosentti, joka on tutkinut elämän murtumia ja kuulumisen kysymyksiä. Hän opiskelee jungilaista psykologiaa ja villinaisen arkkityyppiä Dr. Clarissa Pinkola-Estésin oppilaana ja ohjaa erityisesti naisia rohkeaan uudistumiseen. Hän on joogaopettaja, joka vetää henkisen läsnäolon ja kasvun retriittejä ja opiskelee joogaterapiaa Dr. Ganesh Mohanin johdolla.

Simo Kuurne on erikoislääkäri ja terapeutti, joka on vuosikymmenten ajan hoitanut stressistä ja elämänkriiseistä kärsiviä ihmisiä uusiutuvaan läsnäoloon. Hän on kehittänyt ja vetänyt dialogisia ja toiminnallisia hiljaisuuden retriittejä sekä toiminut mentorina lukuisissa kasvuprosesseissa yksilöille ja yhteisöille. Näissä prosesseissa ymmärrys sisäisestä orpoudesta on ollut avain uudistuvaan elämään.