Soile Lahti: ”Olin isän mukana metsällä ja kalassa”

Soile joulupukin sylissä Lapinlahden S-Marketissa. ”Tilanteen tärkeydestä kertoo jännittynyt ilme ja se, että kerrankin päällä on hame.” Kuva: Lahden arkisto

Minä lapsena: Soile Lahti, 44, TE-toimiston johtaja, Pohjois-Savon ELY-keskuksen hallintojohtaja

”Olen asunut enimmän osan lapsuudestani Lapinlahdella Pohjois-Savossa. Vanhempani muuttivat juuri ennen syntymääni Keravalta Pielavedelle, joka on syntymäpaikkakuntani.

Minulla oli kaikin puolin tavallinen lapsuus. Perheeseeni kuuluivat vanhemmat sekä minua kaksi vuotta nuorempi veli. Minulla oli kaksi kissaa ja rakastin niitä yli kaiken, lisäksi meillä oli metsästyskoiria, jotka olivat minulle tärkeitä. Vanhempani perustivat yläasteella ollessani yrityksen, jonka toimintaan me lapset osallistuimme mielellämme.

Olin lapsena aika rauhallinen ja iloinen, mutta silloin kun suutuin, kipinät kyllä sinkoilivat. Muistan myös, että kärsin siitä, kun venähdin nopeasti 177 cm pitkäksi. Ei ollut mukavaa erottua joukosta muita päätä pidempänä ja kuulla siitä aika kömpelöjäkin kommentteja. Opiskeluaikojen mallin töiden ansioista aloin vasta aikuisena kunnolla näkemään, että on pituudesta hyötyäkin.

Lapsuudenkodista muistan aina joulut. Olimme usein yhdessä isovanhempien kanssa ja äitini ahkeroi pöytään kaikenlaista herkkua. Parasta kuitenkin oli se tunnelma.

Lapsena en oikein tykännyt perinteisistä tyttöjen puuhista, vaan olin isän mukana metsällä ja kalassa, ja äidillänikin oli metsästyskortti. Minulla oli myös mopo. Veljen kanssa leikittiin rosvoa ja poliisia. Lauloin kuorossa ja tykkäsin kovasti musiikista.

Kouluajoista minulla on pääosin mukavat muistot. Kävin kouluni Lapinlahdella lukioon saakka. Minulla oli muutama oikein läheinen ystävä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Sain 3. luokalla hymytyttö-patsaan, joka minulla on yhä tallessa. Olin hyvä oppilas, ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin viisi ällää ja minulla oli monta lempiainetta.”

  • Tutut savolaiset muistelevat lapsuuttaan.