Some täyttää sopivasti tyhjät aukot

Mainoskatkojenkin aikana tulee monesti selattua somea, ennen kuin ohjelma taas jatkuu.

Sosiaalinen media on hyvin koukuttavaa. Testasimme, miten luonnistuu useamman päivän some-lakko.

Aamulla se jo alkaa. Kun istun aamupalapöydässä, otan puhelimen samalla käteen ja selaan Facebookia tai Instagramia. Mitä kuvia ja kuulumisia kaverit on laitelleet? Ahaa, Facen kirppisryhmään on tullut myyntiin kivoja tuotteita, tsekataanpas ne.
Ja sama homma jatkuu pitkin päivää. Sosiaalinen media täyttää pienetkin tyhjät hetket, kuten bussipysäkillä seisoskelun, mainoskatkon televisio-ohjelman välissä, kahvitauon, ja jopa vessassa käynnin voi käyttää hyödyksi, kerkeäähän siinä istuskellessa jo vähän selaamaan.

YRITIN olla viikon ilman sosiaalista mediaa, mutta homma kaatui jo heti alkuun omaan mahdottomuuteensa. Olin muun muassa kysellyt haastateltavia Facebookin kautta, joten täytyi vahtia, vastaavatko he pyyntööni. Eli viikko karsiutui neljään päivään, viime perjantaista tähän maanantaihin. Sen olin tyystin ilman somea, ja senkin jälkeen olen pyrkinyt jatkamaan vain pakollisella somemäärällä.

OLI suorastaan pelottavaa herätä siihen, miten paljon roikun somessa ja kuinka se hallitsee minunkin elämääni, jopa ihan huomaamatta. Siitä kaikki alkoi, kun sosiaalisen median sovellukset tulivat puhelimeen. Puhelin on aina matkassa, ja somen selaaminen sen kautta alkoi täyttää päiväni pienimmätkin tyhjät hetket. Helpointa onkin unohtaa some silloin, kun on jotain mielekästä tekemistä. Silloin osaan ja haluan nauttia puhtaasti hetkestä.

VAIKEINTA testin aikana oli kestää sitä, etten tiennyt, mitä mahdollisesti tärkeääkin asiaa somessa parhaillaan puitiin. Jos some olisi ainoastaan viihdykettä, testi olisi ollut helpompi. Mutta omalla kohdallani somella on myös paljon muita funktioita, kuten olla oikeasti tärkeän tiedon välityskanava. Viikonlopun aikana muun muassa harrastustuntini oli peruttu, enkä saanut siitä tietoa, koska en ollut seurannut Facebookin ilmoituksia. Onneksi ystäväni vielä laittoi asiasta tekstarin, tai muuten olisin marssinut paikalle turhaan.

TESTIN myötä selkeni se, että somen käyttöäni on tarpeen havainnoida, järkeistää ja rajoittaa, muttei lopettaa kokonaan. Itse tarvitsen sosiaalista mediaa jo ihan työnkin puolesta, mutta silloin riittää, että siellä vierailee vaikkapa vain pari kertaa päivässä. Ei sitä tarvitse räpeltää tai olla tavoitettavissa joka välissä. Tämä on yleensä vapauttavaa huomata. Onneksi olen vielä sitä ”sukupolvea”, joka osaa ja haluaa rauhoittua kasvokkaiseen vuorovaikutustilanteeseen, enkä käytä somea, jos olen vaikka ystäväni kanssa kahvilla. Valitettavasti tämä ei ole itsestäänselvyys enää nykynuorille ja lapsille. Puhelinta räpelletään, vaikka harvinaisia vieraita olisi käymässä, eikä tärkeässä hetkessä olla enää lähimainkaan 100-prosenttisesti läsnä.

DIGITAALISEN markkinoinnin asiantuntija Kaisa Railanmaa Talentreelta muistuttaa, että sosiaalisen median ei pitäisi vähentää tarvetta olla läsnä kasvokkaisissa kohtaamisissa. Ihmisten kohtaaminen, läsnäolo ja hetkessä eläminen ovat tärkeitä taitoja jatkossakin, eikä taitojen pidä antaa herpaantua.
– Esimerkiksi tunneäly on edelleenkin tärkeä ominaisuus, josta ei saa tulla katoava luonnonvara, vaan sitä täytyy opettaa lapsille jatkossakin. Aikaisemmin se on kehittynyt ehkä enemmän itsestään, mutta nyt kun ollaan niin paljon yhteydessä verkkovälitteisesti, täytyy tunneälyn kehittymiseen kiinnittää enemmän huomiota, Railanmaa pohtii.

Sometus tekee hallaa keskittymiskyvylle

Tietenkin sosiaalisesta mediasta on myös paljon hyötyä. Toimittajana sieltä voi saada juttuvinkkejä, etsiä haastateltavia ja ottaa helposti yhteyttä henkilöihin, joille ei ole muita yhteystietoja. Sosiaalinen media mahdollistaa myös aivan mullistavalla tavalla yhteydenpidon kaukaisempiinkin tuttuihin.
– Sosiaalinen media on lisännyt mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja madaltanut kynnystä keskustella ihmisten kanssa, sosiaalisen median asiantuntija Kaisa Railanmaa sanoo.

SOSIAALISEN median käyttö ei kuitenkaan saisi mennä överiksi, eikä ole hyvä, jos se korvaa kaiken kasvokkaisen kanssakäymisen tai häiritsee sitä merkittävästi. Muutosvalmentaja Piia Sumupuu sanoo, että sosiaalisen median käyttö voi vaikuttaa aivoihin luomalla samanlaisen mekanismin, kuin mikä tahansa muu riippuvuus.
– Puhelimen räplääminen voi tapahtua niin autopilotilla, ettei sitä edes huomaa, kun onkin taas somen maailmassa. Jatkuva sometus tekee hallaa keskittymiskyvylle.
Sumupuu suosittelee vahvasti, että pitäisimme välillä somea äänettömällä tai kiinni niin, etteivät ilmoitukset koko ajan kilahtelisi tai tulisi näkyviin.
– Jos ilmoitukset katkaisevat koko ajan ajatuksen, se kuluttaa aivoja ja palaaminen takaisin keskeytyneen tekemisen pariin on vaikeaa. Ajatukset joutuu kasaamaan koko ajan alusta. Kokemus tilanteesta on myös tyystin erilainen, jos olemme siinä todellisesti läsnä, ja annamme itselle luvan siihen vapauteen, ettei kaikkeen tarvitse reagoida heti.

SUMUPUU kantaa huolta myös empatiakykymme puolesta. Peilisolut reagoivat vastapuolen liikkeisiin, eleisiin, ilmeisiin ja äänensävyyn, mutta näitä vihjeitä verkkovälitteisessä vuorovaikutuksessa ei aina saada.
– Väärintulkinnan mahdollisuus on ilmeinen. Hymiöt ja merkit ovat aivan liian yksioikoisia kommunikointiimme, joten minusta tämä on kuin taantumista kehityksessä.