Syytöksiä vääräuskoisuudesta

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) sanomisista useita esitutkintoja. Leppymätön uskonsoturi, joka vaatii Jumalan lakia nostettavaksi maallisen lain yläpuolelle, tekeytyy viattomaksi, ajojahdin kohteeksi joutuneeksi marttyyriksi. Hän on tietävinään syyn moniin rikosepäilyihin: ”Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä keksitään”.

Kiihkouskovaista Räsästä, lähimmäisenrakkauden ruumiillistumaa epäillään muun muassa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Takavuosina väsäämässään kirjoituksessa ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” hän halveksi Raamatun teksteihin vedoten homoja, näitä sairaita ja syntisiä, oman ruumiinsa häpäisijöitä, häpeällisiin himoihin langenneita, kiimaisia rietastelijoita. Juuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat pitkään olleet Räsäsen solvausten kohteina.
Räsänen on itse lausunut vihapuheen saattavan johtaa vihatekoihin. Nyt hän kiistää vihapuhuneensa. Hän on vain saarnannut luomiskertomuksesta kumpuavaa, kaikkia rakastavan Jumalan totuutta.

Lakisääteistä virkavelvollisuuttaan toteuttava valtakunnansyyttäjä on joutunut maalittamisen kohteeksi. Hänelle tulvii häirikköviestejä, joissa uhkaillaan jopa tappamisella. Viestit kulkevat apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen kautta. Häntä huolestuttavat eritoten netissä lokaa suoltamalla itseään terapoivat tyypit, jotka voivat motivoitua mihin vain. Helluntaikirkon johtaja Mika Yrjölä on kannellut valtakunnansyyttäjästä oikeuskanslerille. Koska Räsäsen kohtelu alkaa muka näyttää henkilökohtaiselta vainolta.

Räsänen on käynnistänyt uskonsodan kirkon sisällä. Esimerkiksi Helsingin piispa Teemu Laajasalo tuomitsee Räsäsen synninsisältöiset homopuheet kovasydämisiksi ja vääriksi. Räsänen puolestaan syyttää kirkkoruhtinasta vääräuskoiseksi, joka johtaa seurakuntalaisia harhaan, paatumukseen ja kadotukseen.
Jos Raamattu otetaan todesta kirjain kirjaimelta, kuten Räsänen vaatii, oikeutetaan julmuuksia. Raamatun laissa Jumala määrää tappamaan muun muassa homot, avionrikkojat ja lauantaisin työskennelleet. Myös kansanmurhille vauvoja myöten löytyy oikeutus.

Rappe korostaa perustellusti, että johonkin uskontokuntaan kuuluminen tai uskovaiseksi julistautuminen ei vapauta ihmistä rikoslainsäännösten alaisuudesta. Raamattuun vedoten on kätevää hyökätä erilaisten vähemmistöjen kimppuun, vammaisista lähtien. On oltava joku raja, mitä kaikkea raamatunlauseilla voi oikeuttaa. Sitä ei määritä Jumalan laki vaan maallinen oikeus. Siitä tässä ennakkotapauksessa on kyse. Ei sanan- tai uskonnonvapauden rajoittamisesta. Kuten hurmahenkiset räsäsläiset tahallaan inttävät.

Kirjoittaja on päivystävä dosentti.