Tanssi sai Kirsin elämän liikkeelle

Tanssi on osa Kirsi Voutilaisen päivittäistä arkea. Kuva: Kirsin kuva-arkisto

Kirsi Voutilainen vammautui pahoin kolarissa 22-vuotiaana. Nyt hän elää täyttä elämää.

Itsenäisyyspäivä vuonna 1987 on jäänyt ikuisesti kuopiolaislähtöisen Kirsi Voutilaisen mieleen. Takana oli iloinen viikonloppu Kuopiossa ja Kirsi oli poikaystävänsä kanssa matkalla kohti opiskelukaupunkiaan Vaasaa. Radiossa soi Blackin What a Wonderful World kun Kirsin tajunta pimeni yhtäkkiä. Rekka oli törmännyt autoon.

Kirsi sai monia vammoja oikealle puolelle kehoaan. Suurimmat olivat maksan repeytyminen ja reisiluun työntyminen lonkan läpi. Sairaalasta hän pääsi 2,5 kuukauden kuluttua kolarista ja oli kuin varjo itsestään. Kirsi käveli kahden puisen kainalosauvan avulla ja ranteessa oli vielä raudat.
– Palauduin kävelykuntoon noin vuoden kuluttua ja vointini salli suorittaa opiskelun loppuun ja elämä alkoi kantaa. Pääsin Finnairille töihin ja muutin Helsinkiin. Matkustelin ja elin niin sanottua normaalia elämää töissä käyden ja harrastaen.

Kolarin seuraukset nousivat kuitenkin pintaan myöhemmin. Voimakkaat kivut alkoivat vaivata Kirsiä ja hän joutui polvileikkaukseen, jonka jälkeen vielä lonkkakin meni sijoiltaan. Seurasi viiden vuoden leikkausputki ja liikkuminen oli kyynärsauvojen varassa. Elämä kutistui hyvin pieniin piireihin, käytännössä kodin seinien sisäpuolelle ja mieltä varjostivat epätoivo, pettymys, pelko, huoli, näköalattomuus ja masennus.
– Olin kotona yli 20 vuotta. Elämä koostui leikkauksista, kuntoutuksista, parisuhteesta. Luovuin toiveesta palata työelämään vähitellen ja pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kirsin vointi koheni ja vuonna 2011 hän sai kutsun Vital Danza workshoppiin ja pitkän empimisen kautta myös meni sinne. Kyseessä oli vapaan tanssillisen tunneilmaisun työpaja.
– Pitkä parisuhteeni oli tuolloin juuri saanut ikävän lopun lähestymiskieltoon ja olin henkisesti rauniona. Ohjaajakoulutus alkoi parin kerran jälkeen ja tunsin, että minun pitää mennä vaikka en pyrkinytkään aluksi ohjaajaksi. Menin oman henkisen kasvun ja pelkojen takia.

Workshop muutti Kirsin elämän jo ensimmäisenä viikonloppuna. Tanssin ja kosketuksen myötä hänen kehoonsa koteloituneet traumat ja lukot lähtivät liikkeelle.
– Olin vaikeana elämänjaksonani opetellut meditoimaan ja hiljentymään. Hiljentyminen teki hyvää aina, mutta mikään ei kuitenkaan muuttunut, vaan epämääräinen avuttomuus ja hirveä pelko kaikkeen seurasi minua. Viikonlopputyöpajojen jälkeen alkoi sisäinen valtava prosessi tunteissa ja menneisyyden kivuissa, jotka purkautuivat kehosta. Minulla liike sai elämän liikkeelle.

Kirsi sukelsi tanssin siivittämänä syvälle pelkoihinsa ja traumoihinsa, eikä aina ollut helppoa, mutta se kannatti. Muutos oli valtava. Kirsi alkoi hehkua niin, että tutut luulivat hänen olevan rakastunut tai tulleen syvästi uskoon. Kirsi kertoo, että viimeisten vuosien aikana hän on oppinut tunnistamaan tunteitaan, käsittelemään niitä ja voittamaan pelkojaan. Valmis hän ei silti vielä ole ja tanssi ja liike ovat osa hänen elämäänsä päivittäin.
– En usko, että pelot poistuisivat koskaan täysin meistä. Mutta minä tiedän ja siedän ne tunteet. Enkä anna niiden enää estää elämästä. Elämä laajenee vain sillä tavalla, kun menee epämukavuusalueelle. Siellä se kasvu tapahtuu. Itse aloin pikkuhiljaa voittaa pelkojani ja halusin tulla näkyväksi. Kävin autokoulun uudestaan kolme vuotta sitten. Siihen meni melkein kaksi vuotta kun jännitin niin paljon, mutta tein sen kuitenkin.

Kirsi on ohjannut Tunteiden tanssi -työpajoja kuuden vuoden ajan. Hän sanoo, että alkoi pitää työpajoja riemusta käsin. Hän toivoo, että muutkin voisivat kokea saman kuin hän.
– Haluaisin, että muutkin saavat kokea, miten paljon iloa se tuo kun vapautuu peloista. Tämä voi olla keino siihen.

Keho on turva

Kirsi Voutilainen kertoo, että työpajojen ajatuksena on löytää työkaluja vaikeiden asioiden kohtaamiseen ja omien tunteiden tunnistamiseen. Tunneilla tanssitaan ja liikutaan musiikin tahdissa ja niihin kuuluu eheyttävää kosketusta. Tunneille voi tulla täysin itsenään ja missä mielentilassa tahansa.
– Ei tarvitse osata tanssia, ei tarvitse suorittaa. Jos tunteita ei nouse pintaan sekin on ok, mutta yleensä jossain vaiheessa niitä nousee. Kun ymmärtää tunteita ja miten ne liikkuvat kehossa tajuaa, etteivät ne ole uhkaavia. Keho on turva ja työkalu, jonka avulla voi tutkia itseä todella hyvin. Mikään ei kuitenkaan yleensä tapahdu kerralla.

Tunteiden tanssi

  • eMotion Dance on yhdistelmä tanssia, liikettä, musiikkia, kohtaamista toisten kanssa ja eheyttävää kosketusta.
  • Harjoituksia ja tansseja tehdään yksin, parin kanssa, pienissä ryhmissä ja koko ryhmän kanssa.
  • Ohjaaja ohjaa sanallisesti jokaisen tanssin ja harjoituksen sekä antaa teeman, aikeen, ehdotuksen harjoitukselle, johon osallistuja luo omanlaisensa tanssin tai ilmaisun.
  • eMotion Dance työpaja Kuopiossa 13.4. mikäli työpajaan on riittävästi ilmoittautuneita.