Pekka ja Terhi Vähäkangas: Tässä liitossa erilaisuus yhdistää

Terhi ja Pekka Vähäkankaan liitossa osataan elää juhlaa arkenakin. Toisen huomioiminen on molemmille tärkeää ja suhteesta pidetään huolta yhdessä. Kuva: Sanna-Liisa Kiiskinen

”Minut kasvatettiin siihen, että nainen hoitaa kotityöt ja minä myös haluan ne hoitaa,” sanoo Terhi Vähäkangas.

Se oli lämmin kesäinen ilta Kuopiossa. Toisella lomamoodi päällä, toinen puolestaan asiakkaansa kanssa työasioissa kiinni. Jostain syystä tiet kohtasivat sattumalta ja siitä kohtaamisesta alkoi yhteinen taival, jossa vanhan toteamuksen mukaan vastakohdat täydentävät toisiaan. Terhi ja Pekka Vähäkankaan liitossa perinteiset arvot ja moderni maailmakuva kulkevat sopuisasti käsikynkkää. Kun toinen on luonteeltaan enemmän harkitseva strategi, niin toinen toteuttaa suunnitelmat saman tien. Nykyisen talon ostossa tämä testattiin käytännössäkin.
– Pekka pani hanttiin omakotitaloon muuttamisessa. Hän laittoi talolle seitsemän ehtoa luottaen siihen, ettei sellaista taloa löydykään. Kaksi ehdoista oli, ettei hän osallistu muuttoon eikä remonttiin. Niinpä kun löysimme talon, minä hoidin kaikki käytännön asiat. Remonttimiehiä lappasi ovesta sisään aamusta iltaan ja välillä tuli mieleen, että milloinkahan pääsemme rauhaan. Senkin jälkeen minä olen ollut perheemme talonmies, siivooja ja sisustaja, Terhi nauraa.

Yhteistä taivalta on nyt toistakymmentä vuotta takana. Kahden aikuisen ihmisen liitossa osataan suhdetta vaalia. Toista ei pidetä itsestäänselvyytenä, vaan jokainen yhteinen päivä on kiitollisuuden aihe. Alun perin molemmille oli myös selvää, että naimisiin mennään ja vihkivala velvoittaa. Häätkin toteutettiin napakasti lomamatkan alla.
– Naimisiinmeno oli meille selvää heti alusta alkaen. Häät järjestimme nopeasti jo aiemmin varatun matkan alle. Silloisen piispan Wille Riekkisen vaimo Seija Riekkinen vihki meidät, häissä kävi lisäksi ilmi, että hän on Pekan kaukainen sukulainen. Protokollana oli aikuiset häät, ei lapsia ja ystävät istuvat samassa pöydässä. Itse juhla oli aivan ihana eikä järjestelyt todellakaan stressanneet vuosia tai kuukausia etukäteen, pari toteaa.

Terhi on saanut kotoa konservatiivisen kasvatuksen ja perinteiset arvot parisuhteeseen. Pekka puolestaan on kasvanut veljessarjan keskellä, äiti opetti pojat pärjäämään myös omillaan. Näiden tapojen yhdistelemisessä on jouduttu luovimaan ja opettelemaankin.
– Minut kasvatettiin siihen, että nainen hoitaa kotityöt ja minä myös haluan ne hoitaa. Ajattelen niin, että toisen työ on erittäin vaativaa ja päivät pitkiä. Olisihan se outoa, että illalla kymmeneltä kotiuduttuaan Pekka alkaisi silittää paitojaan ja minä istuisin sohvalla laiskottelemassa. Sain Pekan nopeasti koulutettua siihen, että nainen tekee kotityöt. Ruoanlaitto ja grillaus ovat Pekan hommia, mutta siinä uskottelinkin, etten osaa grillata, Terhi hymyilee.
– Lapsuuskodissani meitä oli pelkkiä poikia ja äiti opetti tekemään kaiken itse. Siksi osasinkin pitää huolta itsestäni eikä yksinasuminen ollut minulle mikään ongelma. Terhin kanssa huomasin kuitenkin pian, ettei paitoja kannata enää esisilittää, kun toinen tekee sen kuitenkin uudelleen, Pekka vitsailee.

Paria kuunnellessa tulee mieleen, että syntyykö erimielisyyttä mistään. Riitelyn taidonkin he vakuuttavat osaavansa, mutta pyrkivät sopimaan riidat nopeasti. Siinä harkitseva ja rauhallinen Pekka on yllättäen Terhiä nopeampi.
–Riidat tulee tosi mitättömistä jutuista. Esimerkiksi siitä, että minä kiusoittelen ja Terhi ottaa tosissaan. Ensin sanaillaan, sitten Terhin pitää saada mököttää. Minä annan ja pyydän helpommin anteeksi. Ajattelen kuten työssäni: Jos kukaan ei tee aloitetta, asiat eivät etene. Kun joku tekee aloitteen, niin hankalatkin asiat yleensä ratkeavat, Pekka kuvailee.