Toimittaja testasi työmatkahiihtoa – Silminnäkijä: Ei oo totta, tätä en olisi uskonut näkeväni!

Työmatkahiihtelytempaukseni kirvoitti makeat naurut muutamalta silminnäkijältä. Kuvat: Inka Matilainen

Kaupunkilehden toimittaja testasi, onnistuisivatko päivän asioinnit suksilla liikkuen. Hiekoitushiekka ja kova pakkanen rajoittivat menoa.

Laitan sukset jalkaan Kauppakadun ja Vuorikadun kulmauksessa. Astelen keskelle uutta kävelykatuosuutta, vakaana aikomuksenani laskea katua alas museolle saakka. Talvella katu näyttää sille, että kävelijöiden käytössä olisi edelleen vain kadun reunat, mutta asettaudun keskelle katua, sillä kävelykadulla autot kulkevat nyt kävelijöiden ehdoilla. Ja miksei hiihtäjienkin.
– Ei oo totta! kuuluu oikealta.
Olen ohittamassa autoonsa kipuavaa miestä, joka alkaa nauraa tempaukselleni täysin rinnoin.
– No en olisi uskonut tätä näkeväni, hän tokaisee.
Minä nauran, että nytpähän näit. Aina puhutaan vain työmatkapyöräilystä, niin miksei voisi puhua työmatkahiihtelystä, heitän hänelle ajatuksen samalla virnistäen.
Työmatkahiihtelyni tosin toteutui kelillisesti hieman hankalana päivänä. Oli kova pakkanen ja keli oli kirkas, mikä tarkoittaa sitä, että hiekoittajat olivat liikenteessä. Hiihtely olisi ollut helpompaa lumisateen jälkeen, jolloin suksi olisi luistanut kaupungin kaduilla vähän paremmin. Onnekseni en kohdannut yhtään kävelytieraivoa, vaan kävelijät suhtautuivat joukossaan hiihtävään toimittajaan huvittuneesti.

Saavun torille, ja reittini suuntaa torin kulmasta kulmaan, eli täysin mualiman navan läpi. Eräs mies on huolissaan suksieni kunnosta, ja varoittelee siellä olevan runsaasti hiekoitushiekkaa. Kiitän varoituksesta ja haenkin hieman puhtaampaa hiihtolinjaa. Sellainen löytyy hiekoitetun väylän laitamilta.
– Tämä näyttää nyt sille, että juttu menee kansainväliseen julkaisuun, toinen mies naurahtaa.
Vastaan, että tottahan toki, niinkin kansainväliseen kuin Kuopion Kaupunkilehteen! Mies jatkaa, että vähän kylmä keli tosin hiihdellä, kun torin mittarikin näyttää miinus 26 astetta. Ja oikeassa hän onkin. Työmatkahiihtelijän posket alkavat paleltua, ja on parempi suunnata kiireen vilkkaa kohti toimistoa.

Jos hiekoitushiekkaa olisi ollut vähemmän, voisin jopa suositella työmatkahiihtelyä niille, jotka hiihtämisestä pitävät. Matkat sujuisivat lennokkaammin, ja bonuksena saisi luoda hymyn vastaantulevien kasvoille. Hieman hankalakulkuisen reportaasireissun parasta antia olikin kanssakulkijoiden reaktioiden seuraaminen.