Tutkimusjumalalla ei eläkerajaa

Professori Markku Laakso ei luovuta. Töissä vielä 69-vuotiaana.

Professori Markku Laakso puurtaa täysiä työpäiviä, vaikka maaliskuussa mittariin napsahtaa 69 vuotta. Miehellä on omat pelisääntönsä, koska hän on yksi yliopiston kultamunista. Rahanarvoisiin julkaisuihin ja tutkimuksiin on helppo vedota, jos persoonassa on vielä sopivasti työhulluutta. Laakso on mies, joka pitää itsensä kurissa ja nuhteessa. Samaa hänen sanotaan vaativan myös alaisiltaan. Häntä kunnioitetaan, mutta ehkä hiukan myös pelätään.

TUSKIN eläkeikäisen Laakson palkkaamista on jarrutellut dekaanina ollessaan 67-vuotias toinen ikinuori Hilkka Soininenkaan. Soininen on itsekin esimerkki henkilöstä, joka saa pahoja vierotusoireita joutilaisuudesta.
Soininen täyttää ensi elokuussa 68 vuotta. Hän on juuttunut edelleen sitkeästi kuin täi yliopiston hankemaailmaan.

TUTKIMUSJUMALISSA on myös riskinsä. Suuruuksien jalanjäljet voivat joko kannustaa tai lannistaa nuoria tutkijoita.
Yliopisto tietää vuosia ennen eläkeikää, että milloin suuruuksien pitäisi poistua työhuoneesta. Miksi esimerkiksi Laakson töitä ei jaettu nuorille nälkäisille tutkijoille? Olisiko Laakso voinut perehdyttää uuden sukupolven verkostoihinsa?

HALUAAKO Laakso siirtää perintönsä jälkipolville, uusille rahantekijöille? Onko nuoremmassa tutkijapolvessa Laakson veroisia kykyjä vai viekö hän salaisuutensa hautaan?

LAAKSON sanotaan olevan parempi tutkija kuin neuvottelija ja siltojen rakentaja. Pelkäsikö rehtori Jukka Mönkkönen eurojen menetystä myöntäessään Laaksolle jatkoajan? Ihminen saa vapauksia, jos hänestä tykätään tai hyödytään.

TAKAVUOSILTA muistetaan päinvastainen esimerkki. Yliopiston rehtorina ja professorina ollut Osmo Hänninen melkein kannettiin talosta ulos. Hännisellä oli hännystelijänsä, mutta myös vastustajansa tiedepiireissä.

PALJONKO tutkijan pitää kahmia ulkopuolista rahaa, jotta rehtori kirjoittaa uuden työsopimuksen eläkeläiselle? Laaksolle on tehty työsopimus vuodeksi 2019 maaliskuun loppuun.

TOISET haaveilevat työuralla eläkepäivistä, toiset roikkuvat työpaikoilla niin kauan kuin pää toimii ja jalat kannattelevat. Aina se ei ole viisasta. Esimerkiksi presidentti Urho Kekkoselle kävi köpelösti.