”Tykkään, että hyvällä ruoalla on myös tarina”

Junior MasterChef -kisan voiton myötä Otto Leskinen on päässyt parrasvaloihin muun muassa Tubeconissa. Joululomalla hän tapaa kisakavereita kotona Nilsiässä, ja yhdessä on tietenkin tarkoitus myös kokata. Kuva: Petra Mustonen

Hallitseva Junior MasterChef Otto Leskinen oppi maailman parhaan kaalilaatikon salat isoäidiltään.

– Pienenä tykkäsin viettää aikaa keittiössä katsellen, kun äiti laittaa ruokaa. Nelivuotiaana pyörittelin jo sämpylöitä ja sekoittelin kastikkeita, ja siitä se intohimo ruoanlaittoon syttyi, nilsiäläinen Otto Leskinen kertoo.
Nyt 14-vuotias Leskinen voitti vuonna 2017 Junior MasterChef -kilpailun. Karsintoihin hän oli osallistunut jo kerran aikaisemmin, ollessaan yhdeksänvuotias. Tuolloin hän ei päässyt aivan telkkariin asti.
– Ajattelin, että okei, tällä kertaa ei onnistunut, mutta ensi kerralla yritän uudestaan. Ilmoittauduin mukaan heti, kun tieto uusimmasta kilpailusta tuli julki.

Voitto lisäsi luottamusta siihen, että kokkaaminen todella on se oma juttu. Samalla taidot kehittyivät ensin kisan aikana, sitten voiton myötä, kun Leskinen pääsi esimerkiksi laatimaan oman menunsa eri ravintoloihin ja kokeilemaan ruoanlaittoa eri ympäristöissä.
– Monipuolisuus on muutenkin minulle tärkeää, kun teen ruokaa. Teen liha-, kala- ja kasvisruokia, ja nyt viimeisimpänä olen innostunut kokeilemaan vegaanista leivontaa, vaikken itse vegaani olekaan.

Omaa suhdettaan ruokaan Leskinen kuvailee ehkä hieman erilaiseksi, kuin monilla kavereilla tai vanhemmilla sukupolvilla. Se on myös rikkaus.
– Jos haluan tehdä perinteistä ruokaa, pyydän reseptejä mummoltani. Hän tekee maailman parasta kaalilaatikkoa. Itse taas annan mummolle uusimpien ruokatrendien mukaisia vinkkejä.

Välimeren ruokakulttuuri inspiroi nuorta kokkia, ja muutenkin matkustellessa on hauska tutustua uudenlaisiin ruokiin. Raaka-aineissa hän kuitenkin suosii kotimaista, mikäli mahdollista.
– Riistaruokia olisi hauska opetella valmistamaan, niistä minulla ei vielä ole juurikaan kokemusta. Ravintolassa olen syönyt todella herkullista poroa, Leskinen sanoo.
Hän harrastaa myös partiota, eikä nuotiolla tai trangialla yhdessä kavereiden kanssa valmistettua ruokaa voi olla rakastamatta.
– Sama ruoka maistuu ulkona paremmalta. Jopa makkara, joka muuten on inhokkiruokani, maistuu kyllä partioleirillä nuotion äärellä.

Pääsee partiossa toki syömään muutakin, kuin makkaraa. Viimeksi leirillä tehtiin tortilloja ja loimulohta, ja suklaabanaanit ovat harrastajien keskuudessa ikisuosikki.
Erilaiset ruokalehdet, -kirjat ja -blogit ovat apuna ruoanlaitossa, vaikka harvoin Leskinen seuraa reseptejä sellaisenaan. Tulevaisuudessa hän voisi kuvitella työskentelevänsä itsekin ruokatoimittajana.
– Se on nyt tuorein haave. Joka tapauksessa uskon, että tulen tavalla tai toisella työskentelemään ruoan parissa.

Leskinen kertoo, että kun hän on kerran lukenut jonkin reseptin, hän muistaa sen myöhemmin ulkoa. Junior MasterChef -kisassa taito tuli tarpeeseen. Kilpailun finaalissa hän päätyi tekemään mustikkakukkoa.
– Aikaa oli vain tunti ja tiesin, että kiirehän siinä tulee. Mietin myös, onko mustikkakukko liian tylsä, mutta toisaalta se sopi hyvin, koska olen itse Savosta. Tykkään, että hyvällä ruoalla on myös tarina.

Riskien ottaminen ruoanlaitossa tulee muutenkin Leskiselle luonnostaan. Usein se kannattaa, vaikka joskus epäonnistuisikin.
– Ei haittaa, vaikka oma annos ei näyttäisikään samalta, kuin reseptin kuvassa. Virheistä saa hauskoja tarinoita kerrottavaksi.
Leskinen muistaa esimerkiksi, kuinka hänellä vasta lukemaan opittuaan meni sämpylätaikinan suolan määrässä lyhenteet tl ja dl sekaisin.
– Niitä sämpylöitä ei kyllä syönyt kukaan. Mutta virheistä oppii ja harvoin sitä samaa virhettä enää toistaa, Leskinen naurahtaa.