Työntekoa myös vapaa-ajalla

Eva Kumar ja Amit Bhatnagar asuvat Kuopion keskustassa. Pariskunta haluaa jäädä Kuopioon loppuelämäksi.

Apulaisprofessori Amit Bhatnagar ja tutkija Eva Kumar haluavat keskittää lähes kaiken aikansa työntekoon.

 

Eva Kumar ja Amit Bhatnagar ottavat toimittajan lämpimästi vastaan kerrostaloasunnossaan Vuorikadulla. Intialaisen perinteen mukaan vierasta kohdellaan jumalana. Pöydällä on valmiiksi tarjolla intialaisia herkkuja ja perinteistä intialaista chai-teetä.

Tarkoitus on haastatella tutkimusmaailmassa meritoitunutta pariskuntaa siitä, kuinka he päätyivät Intiasta juuri Kuopioon ja miten he kokevat arkensa uudessa kotimaassaan. Varsin pian selviää, ettei pariskunnan urakehitys tutkimusmaailmassa ole vain sattumaa. He ovat omistaneet koko elämänsä ahkeralle työnteolle ja itsensä kehittämäiselle.

Vesien laadun asiantuntijat

Sekä Amit että Eva ovat molemmat kotoisin maailman saastuneimman kaupungin, Delhin läheltä. Ehkä juuri siksi molempia on aina kiinnostanut ympäristökysymykset ja erityisesti vesien tila.

– Intiassa veden laatu on erittäin heikko. Maaseudulla ihmiset joutuvat kävelemään pitkiä matkoja saadakseen puhdasta vettä. Monet suuret tehtaat laskevat jätteensä suoraan vesistöön. Suuri Ganges-jokikin on saastunut ja se on todellinen ongelma, pariskunta kertoo.

Vuonna 2003 tohtoriksi väitellyt Amit keskittyi väitöstutkimuksessaan vedenkäsittelyyn. Evan vuonna 2013 valmistunut väitöskirja käsitteli puolestaan vesiympäristön saasteita.

Muutto
Etelä-Koreaan

Pariskunnan tiet kohtasivat Intiassa 2000-luvun puolivälissä. Amit työskenteli tuohon aikaan Etelä-Korean Yonsein yliopistossa, ja hän oli vierailemassa kotiseudullaan Intiassa. Paluupäivänään hän tapasi Eva Kumarin isän, joka esitteli Amitin tyttärelleen. Evan ja Amitin välillä alkoi intensiivinen sähköpostikirjeenvaihto, ja jonkin ajan kuluttua Evakin muutti Etelä-Koreaan.

– Työskentelin tuohon aikaan Intiassa lääkealan yrityksessä bioanalyytikkona. Pääsin Etelä-Koreaan tekemään väitöskirjaani, ja muutin sinne Amitin luo, Eva kertoo.

Pariskunta asui yhdessä Etelä-Koreassa kaksi vuotta. Sen jälkeen tutkimustyöt veivät Amitin jälleen toiselle puolelle maailmaa, tällä kertaa Suomeen. Tuolloin hän työskenteli hetken aikaa silloisen Kuopion yliopiston tutkimushankkeessa Mikkelissä. Pian työt veivät hänet kuitenkin taas Saksaan, mutta Amitin sisimpään jäi kytemään pienoinen Suomi-kaipuu.

Työ löytyi
Kuopiosta

Seuraavien vuosien ajan pariskunta asui ja työskenteli vesientutkimuksen parissa ensin Saksassa, Portugalissa ja sitten Ruotsissa. Ruotsissa Eva viimeisteli myös väitöstutkimuksensa.

Vuosien matkustelun ja työpaikkojen vaihdon jälkeen pariskunta alkoi kaivata rauhoittumista ja pysyvyyttä. Amit alkoi aktiivisesti etsiä töitä Suomesta, sillä lyhyt kokemus Mikkelissä asumisesta oli jättänyt häneen kaipuun Suomeen.

– Ajattelin, että jos jonnekin maahan haluan asettua, niin se olisi Suomi. Mikkelissä olin kokenut, että suomalaiset ovat ystävällisiä ja meihin ulkomaalaisiin suhtauduttiin lämpimästi. Työympäristö oli tosi ystävällinen ja tunsin, etten ole ulkopuolinen.

Amit haki töitä muutamasta suomalaisesta yliopistoista ja lopulta tutkijan paikka irtosi Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta. Niinpä vuonna 2014 pariskunta pakkasi jälleen muuttolaukut ja muutti Kuopioon.

Ahkeraa
kielen opiskelua

Eva ei heti löytänyt Kuopiosta töitä, joten hän päätti keskittyä suomen opiskeluun. Ensimmäisen Suomi-vuotensa aikana Eva opiskeli suomen kieltä Kansalaisopiston kursseilla varsin intensiivisesti: viisi tuntia päivässä, viisi päivää viikossa.

– Ruotsissa asuessani opettelin ruotsin kieltä ja silloin huomasin, miten paljon hyötyä paikallisen kielen osaamisesta on. Ihmisiin tutustuu helpommin kun osaa kieltä. Ja erityisesti kielitaito helpottaa työn saantia, nyt lähes sujuvaa suomea puhuva Eva kertoo.

Opiskelu kannatti, sillä kieliopiskelun kautta Eva sai työharjoittelupaikan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Siellä hänen kykynsä huomattiin ja viime vuonna Eva sai sieltä tutkijan paikan.

Työssään hän tutkii muun muassa huonepölyssä olevia ympäristömyrkkyjä.

Hieman työnarkomaani

Pariskunnan elämä Kuopiossa on varsin työntäyteistä. Työ on olennainen osa myös vapaa-aikaa. Amit nimitettiin tänä syksynä vesikemian apulaisprofessoriksi ja hän haluaa keskittää energiansa työntekoon. Sen vuoksi hän ei ole opiskellut suomea.

– Haluan nyt keskittyä täysillä työhöni. Näen niin, että koska yliopisto on palkannut minut apulaisprofessoriksi, minun tulee keskittyä työhöni. Jos käyttäisin energiaani kielen opiskeluun, se energia olisi pois työnteosta.

Työtä Amit tosiaan tekee ja paljon. Iltaisin kotiin tullessaan hän avaa tietokoneensa ja jatkaa samaa työntekoa, jota hän teki päivällä työpisteellään yliopistolla. Työn teko jatkuu myös viikonloppuisin.

Amit myöntää olevansa hieman työnarkomaani, mutta sanoo sen olevan tietoinen valinta.

– Jos haluaisin helppoa elämää, olisin jäänyt Intiaan. Tahdon kehittyä ihmisenä ja työntekijänä.

”Rakastan tehdä töitä”

Evalla on joitakin harrastuksia, hän muun muassa lukee, nauttii luonnosta ja käy kuntokeskuksessa. Hän ymmärtää miehensä antaumuksellista työntekoa, tekeehän hän itsekin paljon töitä.

– Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, eikä koulutuksemme saa mennä hukkaan. Haluamme molemmat jatkuvasti kehittää itseämme.

Amit huomauttaa, että häntä ei kukaan painosta työntekoon, vaan se on hänen oma valintansa.

– Rakastan tehdä töitä. Jos on ylimääräistä aikaa, käytän sen mieluiten tieteellisten artikkeleiden lukemiseen.

Toki parilla on muutakin elämää kuin työnteko. Kun Eva näkee miehensä olevan väsynyt, hän houkuttelee tämän kävelylle luontoon. Molemmat nauttivat kävellä Suomen puhtaassa luonnossa.

– Olemme asuneet eri puolilla maailmaa ja muuttaneet usein. Nyt haluamme asettua yhteen paikkaan. Kuopio on hyvä paikka ja haluamme molemmat jäädä tänne loppuiäksi, pariskunta sanoo.

 

"Suomalaiset haluavat ottaa lomastaan kaiken irti"

Suomalaiset ovat aika ujoja, vastaavat Amit Bhatnagar ja Eva Kumar kysymykseen, millainen on tyypillinen suomalainen.

Pariskunta ihmettelee, miksi suomalaiset arastelevat puhua englantia, vaikka valtaosa osaa puhua englantia moitteettomasti.

– Itse en puhu suomea kieliopillisesti oikein, mutta silti puhun sitä niin paljon kuin osaan. Suomalaisilta puuttuu itseluottamusta puhua englantia, Eva sanoo.

Amit on huomannut saman ilmiön yliopistolla.

– Kun pyydän opiskelijoita puhumaan englanniksi, moni arkailee puhua, vaikka osaisi kieltä hyvin. Yritän aina korostaa, ettei tärkeää ole se, osaako kieliopillisesti oikein, vaan se, että tulee ymmärretyksi.

Parin mielestä suomalaiset ovat todella terveystietoisia.

– Suomalaiset ovat lenkillä vaikka sataisi lunta!, pari nauraa.

He ovat kiinnittäneet huomiota myös suomalaisten tapaan arvostaa lomia ja juhlapyhiä.

– Suomalaiset haluavat ottaa lomastaan kaiken irti ja he tekevät lomilla vaikka mitä. Intialaiset ovat yleensä lomilla ja juhlapyhinä kotona ja tekevät samoja juttuja kuin arjessakin.

Alan tutkijoina he arvostavat sitä, että suomalaiset osaavat antaa luonnolle arvoa. Kierrätys ja luonnon kunnioittaminen korostuu Suomessa.

– Intiassa monet jättävät piknikillä roskansa luontoon. Täällä roskat viedään roskikseen.