”Uskaltaako mitään enää sanoa?”

Eppu Normaalin keulahahmot Martti ja Pantse Syrjä kirvoittivat kesäkuussa keskustelua sananvapaudesta. ”Mistään ei uskalla enää edes leikkiä laskea”, miehet totesivat Ilta-Sanomien (16.6.) haastattelussa. He viittasivat varsinkin maahanmuutto- ja tasa-arvokeskusteluun, jotka ovat omiaan synnyttämään somekohuja. Tämä on miesten mielestä johtanut sananvapauden rajoittamiseen: ”Ihmiset eivät enää uskalla kertoa aitoja mielipiteitään monissakaan yhteyksissä, koska siitä voi joutua somessa ja mediassa erittäin helposti teurastetuksi,” totesi Martti Syrjä.

Muusikot saivat haastattelustaan kritiikkiä, edustavathan he juuri sitä hyväosaisten valkoisten heteromiesten joukkoa, joiden ehdoilla tätä maailmaa on kautta historian pyöritetty.
Eppujen huolenaihe on kuitenkin syytä ottaa vakavasti. Maailma on muutamassa vuodessa muuttunut sen verran, että moni on oikeasti alkanut varoa sanomisiaan. Yksittäisistä kommenteista saattaa sosiaalisessa mediassa nousta niin iso kohu, että siitä koituu kommentoijalle kohtalokkaita seurauksia. Usein somekohut syntyvät vieläpä tahallisista väärinymmärryksistä.

Moni onkin todennut, että somessa ja joskus tavallisissa kahvipöytäkeskustelussakin turvallisinta on pysytellä katsomon puolella, eli seurata vain muiden keskusteluja ja olla itse kommentoimatta mitään. Kohuilta välttyy parhaiten olemalla hiljaa.
Sananvapauden kannalta se ei ole hyvä kehitys. Se, että julkista keskustelua käydään vain muutamien äänekkäimpien ryhmien ehdoilla, johtaa ajatusten kaventumiseen. Haluammeko luoda yhteiskunnan, jossa asioista saa ajatella vain yhdellä tavalla?
Vapaassa maassa pitää sallia normaali kriittinen ja kärjekäskin keskustelu. Jos ihmiset joutuvat tukahduttamaan näkemyksiään, syntyy vain patoutunutta vihaa, eristäytymistä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Parhaiten yhteiskunta hioutuu ja kehittyy, kun julkinen keskustelu on mahdollisimman moniäänistä.
Vihamielinen uhkailu ja tarkoitushakuinen maalittaminen ovat asia erikseen. Niihin puuttuminen ei ole sananvapauden rajoittamista, vaan kansalaisten turvallisuuden puolustamista.

Sananvapauden kannalta olisi toivottavaa, että erilaiset ja eri tavalla ajattelevat ihmiset uskaltavat ja haluavat esittää näkemyksiään. Nykyiseen keskustelukulttuuriin sopiikin motto: sano ja anna toisten sanoa.
Sosiaalisen mediaan kaivataan lisää sekä rakentavampaa keskustelukulttuuria, että kykyä sietää oman mielipiteen vastaisia kommentteja. Erityisesti Twitterissä toisten esittämien kommenttien haastaminen ja kärjekäs kritisointi kuuluu asiaan. Kritiikkiä ei kannata ottaa liian vakavasti. Jos joku haastaa mielipiteesi, mitä sitten? Turhan provosoitumisen välttäminen on viisautta niin somessa kuin kasvokkaisessa viestinnässä.
Erilaisten mielipiteiden sietäminen on hyvä harjoitus parantaa omaa sisäistä rauhaansa ja tasapainoa. Mitä hyötyä on pahoittaa mielensä siitä, että joku toinen ajattelee asioista eri tavalla kuin itse? Ongelmahan on tällöin sinussa eikä siinä toisen mielipiteessä.

 

Kirjoittaja on Kuopion Kaupunkilehden ja Viikkosavon päätoimittaja.