Vaahtosammutin täällä terve! – Kuopiolainen Susanna kertoo arjestaan lyhytkasvuisena

Susanna Huttunen haluaa teroittaa, ettei lyhytkasvuisuus tarkoita sitä, että olisi päässä jotain vikaa. ”En tykkää siitä, että puhutaan kuin pikkulapselle.” Kuva: Laura Ruuskanen

Lyhytkasvuinen Susanna Huttunen inhoaa sitä, kun vanhemmat hyssyttelevät hänen pituuttaan kommentoivia lapsia.

Kuopiolainen Susanna Huttunen (31) sanoo olevansa sukujensa uniikki lumihiutale. Lyhytkasvuisen Susannan pituus on 111,5 senttiä. Hänen muut perheenjäsenensä ja sukunsa ovat normaalipituisia.
– Teini-ikäisenä sitä tajusi, että on jotenkin erilainen. Lapsuus meni vielä niin, että leikin ihan siinä missä muutkin, se oli täysin normaalia aikaa, Susanna sanoo.

Ensivaikutelma Susannasta on yhtä pirtsakka kuin hänen oranssit hiuksensa. Nainen on huumorintajuinen ja osaa nauraa myös itselleen. Vaikka nuoruusiässä Susanna tajusikin olevansa erilainen ja jäävänsä hyvin lyhyeksi, ei siihenkään aikaan liity negatiivisia muistoja.
– Ei minua ole onneksi koskaan kiusattu. Olen niin avoin ja iloinen, että siitä on hankala piikitellä, Susanna toteaa.

Tällä hetkellä Susanna asuu täysin normaalimitoituksella olevassa kodissa. Se tarkoittaa sitä, että ulko-ovea avatessa lukolle ja kahvallekin on kurkoteltava. Tiskaamaan ei yletä kuin jakkaran avulla. Sänkyyn pääsee helpommin portailla. Myös siivouksessa ja pyykinpesussa on omat niksinsä. Erityisesti lakanoiden vaihtaminen vaatii hieman sisukkuutta ja kekseliäisyyttä.
– Mutta olen niin tottunut toimimaan omilla tavoillani, etten edes suurimmaksi osaksi ajattele sitä.
Vasta, kun joku esimerkiksi kysyy Susannan toimintatavoista, havahtuu hän itsekin ajattelemaan sovelluksiaan.

Susannan lapsuudenkotiin tehtiin keittiöremontti, jossa keittiöstä tehtiin hieman madallettu. Myös joissain hänen aikaisemmissa asunnoissaan on ollut madallettu keittiö.
– Viihdyn nykyisessä asunnossani niin hyvin, että aion varmasti asua tässä pitkään. Joten nyt haaveilen keittiöremontista myös tänne.

Vaatteita ja kenkiä Susanna ostaa lastenpuolelta. Pieniä korkokenkiä ei ole, joten saadakseen naiselliset korot, Susanna on teetättänyt sellaiset.
– Onneksi lapsillekin tehdään nykyisin muodikkaita vaatteita, niin myös lyhytkasvuiset voivat niitä käyttää.

Susanna kertoo, että hänellä on aina ollut todella vahva minä itse -asenne. Hän ei ole paljon apua taipunut pyytämään, vaan on sisupussina tehnyt kaiken itse. Tai jos ei ole pystynyt johonkin, on sitten vaikka jättänyt tekemättä.
– Vasta viime aikoina olen itsekin rohjennut pyytämään apua, ja olen saanut huomata, että ihmiset auttavat mielellään. Ei kukaan katso kieroon, jos pyydän apua. Ja joissain asioissa avun pyytäminen on oikeasti viisasta, Susanna myöntää.

Susanna kuuluu Facebookissa Naistenhuone-ryhmään, jonne hän aikaisemmin teki joitakin livevideoita. Arki lyhytkasvuisena kiinnosti monia, ja Susannan elämää haluttiin seurata. Niinpä hän on nyt siirtynyt YouTuben puolelle, ja haaveilee saavansa Vaahto sammutin -nimiselle kanavalleen hyvin seuraajia.
– Kerron siellä arkiaskareistani ja arjesta lyhytkasvuisena. Erilaisuus kiinnostaa, ja toisaalta tästä voi myös saada vertaistukea.
– Kaikista eniten haluan tuoda julki sen, ettei lyhytkasvuisilla ole päässä mitään vikaa. Jotkut vanhemmat ihmiset puhuvat minulle kuin pikkulapselle. Sitä en ymmärrä. Olen ihan normaalisti ajatteleva, vaikka olenkin lyhyt.

Lyhytkasvuisuudesta

  • Lyhytkasvuisena pidetään aikuista, jos hänen pituutensa on alle 140–150 cm.
  • Lyhytkasvuisuuteen on olemassa 400–500 lääketieteellistä pääsyytä, esim. luuston perinnölliset sairaudet, kromosomien sairaudet ja hormonipuutossairaudet sekä kehityshäiriö-oireyhtymät.
  • Yleisimmät diagnoosit Suomessa ovat diastrofia, akondroplasia ja rusto-hiushypoplasia.
  • Lähde: Lyhytkasvuiset ry

Antakaa lasten katsoa ja kysyä!

Susanna Huttunen on koulutukseltaan lastenohjaaja. Arjessa ja ammatissaan hän on saanut huomata, että lapset uskaltavat usein rohkeasti ja spontaanisti ottaa esille pituuteen liittyvät kysymykset. Kun Susanna selittää, että hän sairastaa rusto-hiushypoplasiaa ja on siksi lyhytkasvuinen, lasten uteliaisuus on usein tyydytetty.
– Se siitä sitten. Lapset suhtautuvat hyvin normaalisti.

Susannaa tympiikin suunnattomasti, kun hän näkee, kuinka monet vanhemmat hyssyttelevät lapsiaan ja toruvat, ettei saa tuijottaa.
– Älkää hyssytelkö! Lapsi oppii ihmettelemällä ja on selvää, että ilmassa on aitoa ihmettelyä, jos lapsi ei ole ennen nähnyt lyhytkasvuista. Ei minua loukkaa, jos lapset katsovat. Usein hymyilen takaisin ja vastaan mielelläni kysymyksiin, jos joku uskaltaa tulla juttelemaan.
Susanna toivoo, että vanhemmat ottaisivat pituusasian reilusti puheeksi jo tilanteessa, kun lapsi miettii sitä. Hyssyttelemällä lapselle jää mielikuva, että tilanteessa olisi enemmänkin jotain ihmeellistä.
– Se voi jäädä vaivaamaan, ja asia unohtuu varmasti käsitellä myöhemmin kotona. Kannatan avoimuuden kulttuuria ja kannustan, että asia käsiteltäisiin heti tilanteessa.
Susanna sanoo muistavansa vuosien varrelta vain kaksi tilannetta, joissa pituudesta on reilusti alettu puhua jo tilanteessa.
Huumorintajuisena ihmisenä hän vitsailee, että joskus, kun hän kuulee lasten kysyvän vanhemmiltaan ”Mikä toi on”, hänen tekisi mieli vastata seuraavasti:
– Otin hatkat Lumikista, hän nauraa.

Yksi kikkakolmonen lyhytkasvuisen elämästä on myös tämä:
– Kun olen vaikkapa baarissa ystävieni kanssa, etsin heitä yleensä kenkien perusteella. Muiden hakiessa ihmismassasta tuttuja kasvoja, minä etsin tuttuja kenkiä. Tämän mittaisena sitä pistää eri asioita merkille, kuten ihmisten vaatetuksen lantiosta alaspäin.