Vaihdossa Pietarissa

Jyri Hoffrén opiskelee Pietarissa journalismia.

Pietari on opiskelijalle mahdollisuuksien kaupunki, kirjoittaa Pietarissa journalismia opiskeleva Jyri Hoffrén.

VENÄJÄ, tuo monelle suomalaiselle niin läheinen, mutta tuntematon naapurimaa, avautui minulle uudenlaisena kokemuksena kun päätin lähteä syyskuussa opiskelemaan journalistiikkaa Pietarin valtiolliseen yliopistoon. Monelle ei tulisi varmastikaan ensimmäisenä mieleen lähteä opiskelemaan kyseistä ainetta Venäjälle, ottaen huomioon mitä olemme saaneet kuulla naapurimaan journalistiikasta ja toimittajista. Itse päätin kuitenkin ottaa suunnan tätä niin tuttua, mutta samalla tuntematonta kaupunkia kohti.

PIETARIIN saapuessa, vastassa odotti suuri metropoli, jonka väestönpaljous saikin yllätettyä savolaispojan. Saapuessani metron avulla asuntolalle, pääsinkin näkemään kuinka venäläiset opiskelijat asuvat. Omaa huonetta asuntolassa ei ole, vaan se on jaettava toisen opiskelijan kanssa. Onneksi huonetoverikseni valiutui hiljainen ranskalainen poika.

PIETARIN valtiollista yliopistoa pidetään yhtenä Venäjän arvostetuimmista ja vanhimmista yliopistoista. Saapuessani journalistiikan laitokselle sain huomata kuinka monta kansainvälistä opiskelijaa oli valinnut journalistiikan. Yllätyksekseni paikalla oli vain kourallinen oppilaita, joista suurin osa ei osannut venäjää ja näin ollen opiskelivat englanniksi. Venäjän kielen taitoisia oli lisäkseni vain muutamia ja hekin pääsääntöisesti Baltian maista.

ENSIMMÄISET viikot laitoksella menivätkin mitä suurimmilta osin paikallisiin käytäntöihin tutustumiseen sekä orientoitumisessa venäläiseen yliopistokulttuuriin. Suurimpana haasteena alussa oli lukujärjestyksen suunnitteleminen, sillä sen suhteen ulkomaalaisilla opiskelijoilla on vapaat kädet. Journalistiikan lisäksi kyseisessä rakennuksessa toimii myös markkinoinnin ja mainosalan laitokset, joiden kurssit olivat myös vapaasti valittavissa journalistiikan opiskelijoille. Se mitä oppilaat valitsevat riippuu ihan siitä, minkälaista erikoistumista ja kokemusta laitokselta haetaan.

ENSIMMÄISET viikot ovat ystävien kannalta ratkaisevimpia. Ensimmäisille kursseille osallistuessani, moni opiskelijoista ja opettajista ei ollutkaan uskoa silmiään kun näkivät suomalaisen osallistuvan venäläisille tarkoitetuille kursseille. Moni opiskelija onkin erityisen motivoitunut ja yliopistossa olo vaatii tietyn määrän kokeiden läpäisemistä, jotta opiskelut voivat jatkua. Näin ollen ikuisuusopiskelijoita ei pääse syntymään.

VAIKKA Venäjä ei sijoitukaan kovin korkealle lehdistönvapauden indeksissä, on opetus silti journalistiikan osalta liberaalia ja opettajien ja oppilaiden välille pääsee syntymään vuorovaikutusta. Neuvostoliiton aikaista lehdistön toimintaa tarkastellaan suhteellisen kriittisesti, mutta aina välillä voi huomata opettajien sekä oppilaiden itsesensuurin vaikuttavan tarkasteltavien aiheiden käsittelyyn, vaikka ylhäältäpäin ohjattua sensuuria laitoksella ei pysty havaitsemaan.

VAIKKA laitoksella opiskellaankin pääsääntöisesti venäläistä mediaa, on huomattava osa kursseista myös Eurooppaa käsittelevää ja mallia opetukseen haetaan myös lännen medioista.
Näin ollen moni journalistiikan opiskelija on myös tutustunut itsenäisiin venäläisiin lehtiin, joiden julkaisemisessa on haettu mallia lännestä. Kuitenkin aina välillä, journalistit kohtaavat asioita, joista on parempi olla kirjoittamatta.
Voin suositella journalistiikan opiskelua, jos haluaa ymmärtää venäläistä kulttuuria paremmin sekä tarkastella maailmaa erilaisesta näkökulmasta käsin!

Kirjoittaja on kuopiolaistaustainen opiskelija, joka on parhaillaan vaihto-oppilaana Pietarin valtiollisessa yliopistossa.

Pietarin valtiollisen yliopiston päärakennus on näyttävä. Kuva: Jyri Hoffrén