Varmat kevään merkit

Jokakeväinen koirankakkakeskustelu on jälleen alkanut. Kaupunkilehti päätti tutustua aiheeseen kuvareportaasin kautta.

Ah, nyt se alkaa. Aurinko lämmittää kauniina kevätpäivänä, räystäältä tippuu vettä kun lumet alkavat sulaa. Pikkuhiljaa myös maa alkaa paljastua lumen alta ja jossain vaiheessa ensimmäiset vaaleanvihreät lehdet puhkeavat. Arkitodellisuus on tällä hetkellä kuitenkin myös vähän muuta. Kadut ovat parhaillaan täynnä myös ”ihania” ruskeita kevään merkkejä. Jokakeväinen koirankakkakeskustelu on jälleen alkanut. Ulkona saa nyt jatkuvasti varoa astumasta näihin ruskeisiin liukumiinoihin. Kuopion Kaupunkilehti päätti tarttua ikuisuusaiheeseen kuvareportaasin kautta, ikuistamalla tämän keväisen kauneuden.

Häpeilemätön päästää keskelle katua

Lähden toimiston ovesta ulos, enkä pääse paria metriä pidemmälle, kun jo huomaan loskan ja hiekan seassa jotain ruskeaa. Tämä kyseinen tapaus on kuitenkin levinnyt jo niin laajalle, ettei siitä oikein saa enää kuvaa.
Jatkan siis matkaani Hapelähteen puistoa kohti. Kävelytiellä on monenmoisia tuotoksia. Otan kuvan ensimmäisistä kikkareista, jotka ovat vielä kiinteästi kasassa. Ei tässä vielä mitään, se oli toistaiseksi siisti tapaus. Nämä koirat eivät häpeile, kun ovat ruvenneet hommiin keskellä katua. Oma koirani valitsee yleensä suojaisamman paikan kakkoshädän päästämiseen.

Ei näytä omatunto painavan

Hapelähteen puistossa ihmettelen sitä, miten kakkoja voi olla niin monessa kohtaa. Puistossa on kakkapussiteline, josta saisi pusseja ihan ilmaiseksi, että puisto pysyisi siistinä. Telineessä on vielä kuvalliset ohjeet, miten kerääminen hoidetaan, jos se jollekin on epäselvää. Itselläni ei ikinä olisi pokkaa jättää koirani pökäleitä puistoon. Joitakin ei näytä omatunto painavan, kun jopa pussitelineen vieressä on keräämätön läjä.
Kuvamateriaalia on jo paljon, kun suuntaan askeleeni kohti kirjastoa. Yäk! Nyt ällöttää, olen astua todella isoon löysään mömmöön. Tämän tekeleen päästäjälle on selkeästi syötetty jotain sopimatonta, sillä maha on ollut löysällä. Liian monta Dentastixiä?
Sitten törmäänkin ensimmäiseen vastaantulevaan koiranulkoiluttajaan. Kysäisen hänen mielipidettään jokakeväiseen puheenaineeseen ja hän suostuu vastaamaan.

Järjestyslain mukaan kerättävä

Kuopiolainen Esko Ruokonen on lähdössä käyttämään Bertta-koiraansa lenkillä. Hän näyttää taskustaan kahta koirankakkapussia, ja kertoo aina varustautuvansa lenkille useammalla pussilla.
– Koirankakkojen keräämättä jättäminen on piittaamattomuutta toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Itse kerään aina koirani kakat, Ruokonen sanoo.
Ruokonen kertoo työskennelleensä yli 30 vuotta poliisivoimissa ja muistaa ulkoa, että järjestyslaissakin on maininta koiran jätösten keräämisestä.
– Koirakurista kertovassa kohdassa sanotaan, että koiran omistajan on pidettävä huolta siitä, että uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.
Hän sanoo huomanneensa, että tietyt samat ihmiset joko toistuvasti keräävät koiransa kakat, tai jättävät keräämättä.
– Näyttää siltä, että isojen koirien omistajat monesti jättävät keräämättä. Toki isoa määrää onkin ehkä jonkun mielestä inhottavampaa kantaa mukana, mutta maahan jätettynä haittakin on isompi, Ruokonen sanoo.
Myös kuopiolainen Katri Höylä kerää aina Liinu-koiransa jätökset.
– Kerään ne ehkä välillä ”turhankin” tunnollisesti, jopa maalla. Mutta en halua jättää niitä toisten harmiksi, Höylä sanoo.

Katri Höylä sanoo keräävänsä Liinu-koiransa kakat aina, välillä ehkä jopa turhankin tunnollisesti.