Vihapuhetta puolin ja toisin

Kaksi ääriryhmää rajoittaa keskustelua maahanmuutosta.

Toimittaja Rebekka Härkösen piti paeta kotikaupungistaan Turusta Helsinkiin. Härkönen sai vihaviestejä ja vihamöläytyksiä baareissa kirjoitettuaan sankaritarinan siitä, miten maahanmuuttaja yritti auttaa Turun puukottajan uhreja.
Maahanmuuttokeskustelua terrorisoi kaksi fundamentalistisiipeä. Toinen suhtautuu kaikkiin ulkomaalaisiin epäluuloisesti. Toinen vauhkoontuu, jos puhutaan maahanmuuton epäkohdista.

HILJAKKOIN suomeksi julkaistu teos Islam – Yhdestoista vitsaus kuvaa realistisesti uhkia, joiden ehkäisyyn pohjoismaiden kannattaisi varautua ajoissa. Kirjoittaja, vasemmistotaustainen rauhanaktivisti Hege Storhaug on taustoiltaan kaikkea muuta kuin vihanlietsoja. Kirjassaan hän käyttää tilastoja ja poliisin raportteja, mitä massiivinen muslimien maahanmuutto on aiheuttanut Norjassa, Ruotsissa ja Ranskassa.

KIRJAN lähteistä paljastuu karu tieto. Ranskan pidätetyistä huumekauppiasta 70 prosenttia on kotoisin Pohjois-Afrikasta. Ruotsissa on 55 kaupunginosaa 22 kaupungissa, jonne poliisi, palolaitos ja sosiaalihuolto menevät vain erityisin turvajärjestelyin. Gettoutumista pitäisi välttää, mutta jo nyt Itä-Helsinki muistuttaa vierasta maata. Supo seuraa Suomessa 300 potentiaalista jihadisti-tapausta.

KIRJAN esittämien väestöennusteiden mukaan Oslossa norjalaiset jäävät 2020-luvun lopulla vähemmistöksi. Oslo alkaa muistuttaa enemmän Lähi-idän kaupunkia kuin pohjoismaista pääkaupunkia. Rinnakkaisissa kulttuureissa poljetaan jo nyt ihmisoikeuksia ja naisten asemaa. Arki on kaukana eliitin haaveilemasta maallistuneesta euro-islamista.

VÄHEMMISTÖSSÄ elävät peräkammaripojat painostivat naistoimittajaa, koska pelkäävät jokaista ulkomaalaista. Samankaltaisia sananvapauden estäjiä ovat äärisuvaitsevaiset, jotka myyvät illuusiotaan. Tämä toinen fundamentalistisiipi ei myönnä, että Eurooppa on luopumassa arvoistaan.
Kun virallinen eliitti liioittelee suvaitsevaisuutta, Euroopan vaaleissa menestyvät kansankiihottajat, kuten kävi Unkarissa. Kun asioista vaietaan, kansa purkautuu äärikanavissa.

STORHAUGIN kirjan kysymyksen voisi tiivistää: Hyväksyykö pohjoismainen yhteiskunta sen, että kaupunkiemme rinnakkaiskulttuureissa hyväksytään tyttöjen ja naisten sekä ihmisoikeuksien polkeminen?
Hyvä kysymys on myös se, miksi Euroopassa kasvaneet muslimisukupolvet ovat radikaalimpia kuin heidän vanhempansa.